sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Jäähyväiset

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Snabelbackaan.

Aloitin blogin pitämisen 3 vuotta ja 10 kuukautta sitten. Tänä aikana on tapahtunut kaikenlaista. Olen vanhentunut, sairastellut ja uupunutkin. Olen pyörittänyt yhä työläämmäksi käyvää arkeani, tehnyt yhä raskaammaksi käyvää työtä, opiskellut ja tehnyt eläinsuojeluhommia. Aika haipakkaa, siis.

Samaan aikaan on ajoittain ollut vaikeaa pitää blogin sävy kepeänä. Eläinten edesottamukset ovat suututtaneet, ilahduttaneet, itkettäneet ja naurattaneet. Blogi on ollut kuin päiväkirja, jonka rivien välistä on voinut lukea monenlaiset ilot ja surut. Luovun siis haikein mielin kirjoittamisesta, mutta tunnen, että takki on nyt tyhjä, ja silloin on parempi lopettaa.

Kiitos teille, jotka olette lukeneet juttujani, ja kommentoineetkin. En aio kadota mihinkään blogistaniasta, vaan vierailen ahkerasti blogeissanne. Snabelbacka jatkaa elämäänsä Instagramissa.

On siis aika jäähyväisten. Hyvästi, näkemiin! Aamulla aurinko nousee taas...

maanantai 23. helmikuuta 2015

Oi pojat!

Tänään on Manun ja Pekun syntymäpäivä. Pojat täyttävät 4 vuotta. Onnea omat paksukaiseni! Olette molemmat kissoista parhaita. Pekku aina valmiina leikkiin tai sylittelemään, Mauno taas valloittaa sydämet omalla vaatimattomuudellaan.

Ja ettei kukaan kuvittelisi, että olette aina olleet paksuja rontteja, tässä muistutus miltei 4 vuoden takaa. Oi pojat!


Tässä me olemme vielä lapsuudenkodissamme


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Purrnau!

Terveisiä Tampereelta! Nyt minäkin vihdoin pääsin vierailulle kissakahvila Purnauskikseen! Kerrassaan hurmaava paikka. Käykää ihmeessä, jos kaupungissa poikkeatte, mutta kannattaa varata paikka etukäteen, sen verran vilkasta siellä oli. Ihanat kissat, herkulliset tarjoilut ja ystävällinen henkilökunta takaavat tunnelman.

Kotona ei ole tapahtunut mitään erityistä. Molly työllistää pesukonetta, ja kura lentää... Kevättä on ilmassa!





sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Hysteria

Nata ei oksentele enää, mutta on muuten ollut aika omituinen. Eilen se käyttäytyi ihan hysteerisesti. Kun olimme lähdössä kauppaan, neiti yritti tunkea mukaan ihan väkisin, läähätti ja juoksi ympyrää häntä koipien välissä. Myöhemmin se piiloutui kellariin. Ihan niin kuin se olisi pelästynyt jotain, mutta mitä, se on arvoitus.

Tänään jotkut aivottomat sitten paukuttelivat ilotulitteita ihan lähistöllä. Leo veti iltalenkillä jarrut pohjaan. Ja eikä tässä vielä kaikki: lähdemme huomenna nuoren isännän kanssa lomareissulle. Tämä tarkoittaa entistä pidempiä yksinäisiä päiviä eläimille. Olisi parempi pysyä kotona vaan...vaikka kyllä se vaihtelu taitaa virkistää, ainakin minua. Perjantaina pääsen tutustumaan Tampereen kissakahvila Purnauskikseen. Jännää! Ei ole lomaa ilman eläimiä, hehheh.



Meillä on ihan oma Kahvila Kurnauskis

perjantai 6. helmikuuta 2015

Nata-parka

Nata alkoi eilen illalla oksennella rajusti. Ensin se nuoli ihan hulluna olohuoneen mattoa, ja sitten pulautti oikein kunnolla kolme kertaa. Näki selvästi, että tyttösellä oli tosi paha olo, se juoksenteli edestakaisin häntä koipien välissä ja huohotti.

Huolestuin, ja mietin jo, että pitääkö lähteä päivystykseen. Mielessä väikkyi se kadonnut terävä muovinpala, mikä oli irronnut teroittimesta jota Nata yhtenä päivänä oli päässyt pureskelemaan. Ja muutenkin, pieni koira menee noin rajun oksentelun jälkeen helposti huonoon kuntoon.

Kävimme sitten kuitenkin nukkumaan, kun Natakin vähän rauhoittui. Aamulla neiti oli jo melkein oma itsensä, vaikkakin epätavallisen laihan oloinen. Nata-parka. Toivotaan, ettei se ollut se muovinpala...



Hyh, miten olikin huono olo!
  


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Reipas lenkki

Joulupukki toi kissoille mieluisen lahjan, laserlelun. Sitä säilytetään keittiön nurkkakaapissa, ja joka iltapäivä (ja välillä aamullakin) Pekku asettuu kaapin oven eteen maukumaan. Se on merkki leikkihetken alkamisesta. Jestas sitä menoa, kun 8 kiloa valkoista kattia painaa menemään! Pikkukoirat väistävät suosiolla. Välillä Manukin innostuu mukaan leikkiin, mutta Törö ei laserista välitä.

Nämä yhteiset leikkihetket ovat minullekin mukavia. Kissa tarvitsee tekemistä, ja mikäs sen parempaa kuin reipas lenkki ympäri huushollin. Go, Pekku, Go!












perjantai 30. tammikuuta 2015

Rähinäremmi

Huh, mihinkäs se viikko (ja vähän yli) taas hurahti? Tämä emäntä on ollut täysin uppoutunut opiskeluihinsa, ja kaikki muu on jäänyt. No, joka paikkaan ei repeä, vaikka kuinka yrittäisi. Eipä tänne mitään ihmeitä kuulukaan.

Yhtenä aamuna Nata ja Molly tappelivat. Makoilin vielä peiton alla Molly vieressäni, kun Nata alkoi myös kömpiä kainalooni. En tiedä kumpi aloitti, mutta äkkiä oli täysi rähinä päällä. Sain koirat erotettua nopeasti toisistaan, eikä tappelusta jäänyt mitään jälkiä. Nata on kovin mustasukkainen minusta, mutta niin näköjään on Mollykin. Varsinainen Rähinäremmi!

Mollyn labratulokset tulivat. Pissanäytteessä ei ollut mitään, ja Leishmania-arvo oli kohollaan. Jatketaan siis entisillä lääkityksillä. Neiti oli pitkään sisäsiisti, mutta tappelun jälkeen pieniä ja isoja asioita on tullut sisälle. Kyllä se siitä taas.



Nata miettii: Mamma on minun, minun, MINUN!