maanantai 27. kesäkuuta 2011

Aitauksessa

Snabelbackan juhannus meni mukavasti aitatalkoissa. Pieni osa pihastamme on nyt aidattu. Tarkoituksena on, että Leo voi leikkiä siellä vapaana. Ensin Leo ei ollut aivan varma, pitääkö aitauksestaan vai ei. Ehkä se muistutti liikaa tarha-ajasta? Pienen ihmettelyn jälkeen hän kuitenkin innostui palloilemaan.

Nyt voi Isäntäkin taas rauhassa grillata. Hessulla oli nimittäin paha tapa yrittää kaataa pallogrilli, joten se ei voinut olla mukana grillaamassa, vaan joutui itkemään parvekkeella. Nyt grillin voi sijoittaa turvallisesti aidan ulkopuolelle ja syöjät aidan sisäpuolelle. Kätevää, eikö?

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kauniit

Manu ja Pekku täyttävät tänään 4 kuukautta. Onnea vaan pikkukisuille. Olimme aamulla uusintarokotuksilla, ja meille sattui sama eläinlääkäri kuin viimeksi. "Ai ne ovatkin nuo kauniit kissat", hän sanoi. Aijai miten Emäntä aivan loisti ylpeydestä!


                                                 Pekku vilkuttaa ja toivottaa hyvää juhannusta!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Ystävyys

Snabelbackassa arvostetaan ystäviä. Kissoilla löytyy aina aikaa ottaa nokoset ystävän vieressä tai pestä toisen turkkia. Erityisen hartaasti nuollaan korvia. Leokin on tavallaan otettu porukkaan: ei sähistä, eikä raavita, ja joskus jopa jo nukutaankin vierekkäin. Kissat ovat selvästi miettineet, että vaikka Leo on hieman erilainen kuin me, hänelläkin on neljä jalkaa, joten hänen on selvästi oltava ihan hyvä tyyppi.

Manu on ottanut sydänystäväkseen Nuoren Isännän, ja Pekku Emännän. Törö viihtyy parhaiten Isännän tai Emännän sylissä, joten sylissä on joskus hieman ruuhkaakin. Ja Leo, hän on kaikkien ihmisten kaveri, joten silityksistä ja rapsutuksista ei ole pulaa, ja palkaksi saa usein lempeän nuolaisun. Me ihmiset olemme iloisia, että saamme jakaa elämämme näin ihanien eläinystävien kanssa.



                                                              Manu ja Pekku kaulakkain

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kasassa

Leo ja kissat tulevat jo hyvin toimeen. Leo pitää silti puolensa: jos hänellä on tärkeä puruluun järsiminen menossa kissojen on turha yrittää tulla apajille, eikä samalle ruokakupille ole myöskään asiaa. Murahdus kertoo, että "tämä on minun".

Leo on nyt ollut 8 päivää kotona. Hän on ystävällinen ja kiltti, mutkaton tapaus kertakaikkiaan. Minkälainen persoona Leo pohjimmiltaan on, se selviää ajan kanssa. Olen miettinyt minkälainen elämä Leolla oli Espanjassa. Mitään kovin kamalaa hän ei varmaankaan ole kokenut, koska suhtautuu niin luottavaisesti kaikkeen. Jos hän osaisi puhua, hän varmaan sanoisi: unohdetaan menneet ja nautitaan tästä hetkestä!

Snabelbackassa ei siis murehdita, vaan keskitytään tänäänkin nauttimaan elämästä, tuoreesta pullasta ja päiväkahvista.


                                               Tämmöinen kasa makoili sohvalla eilen illalla.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Lenkkeillään

Leo on kova poika lenkkeilemään. Isäntäväki on saanut taas pitkästä aikaa tuntumaa siihen, millaista on elämä nuoren aktiivisen koiran kanssa. Leolla on vahva riistavietti, joten hajujen perässä mennään, ja lujaa. Tämänpäiväisen aika kovavauhtisen iltapäivälenkin jälkeen uuvahtanut Emäntä, Leo ja Törö ottivat yhdessä nokoset sohvalla. Emäntä ei kaipaa edes zumbatuntiaan, sillä Senor Leo määrää nyt tahdin. Olè!


keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Töröilyä

Prinsessa Töröllä on ihan omat makumieltymyksensä. Siinä kun Manu ja Pekku syövät kiltisti nappuloita, Törö vaatii kovaäänisesti määkien erikoisherkkuja, kuten hapanmaitotuotteita ja raakaa lihaa. Myös harrastepuolella Törö on kekseliäs. Sen viime aikojen lempipuuhia on ollut kissanminttuhiirien uittaminen vesikupissa. Välillä menee niinsanotusti kuppi nurin, ja vedet pitkin lattioita. Törö myös juoksee nopeammin ja hyppää korkeammalle kuin pojat. Jos siis haluatte elämäänne lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, suosittelemme itämaisen kissan hankkimista. Ei tule enää aika pitkäksi.


                                               Isännän bulgarianjugurtti joutui parempiin suihin.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Onnenpäivä

Leo tuntuu jo kotiutuneen Snabelbackaan. Hän on todella energinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Olemme lenkkeilleet ahkerasti tutustuen lähiseutuun. Hän on saanut uusia leluja, ja leikkii ahkerasti. Välillä otetaan tirsoja sängyssä tai sohvalla, tai kerjätään makupaloja keittiössä. Aamulla Leo sai hepulointikohtauksen, ja sitä riemua oli ilo katsella.

Manu ja Pekku ovat jo hyväksyneet Leon, mutta Törö on edelleen aika loukkaantunut, ja tätä kaksikkoa täytyykin vielä vähän pitää silmällä. Olemme iloisia ja kiitollisia, että saimme antaa kodin Leolle. Tänäänkin voin vesisateesta huolimatta sanoa, että jokainen päivä on onnen päivä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Leo


Tässä on Leo, Snabelbackan lauman uusin jäsen. Leo haettiin eilen Keravalta, mutta alun perin Leo on kotoisin Espanjasta. Kiitos Costa Blancan Rescuekoirat tästä hienosta koiruudesta, ja kiitos Kristalle Leon hyvästä hoidosta!

Kissalauma on nyt tietenkin ihmeissään ja vähän suutuksissaankin, varsinkin Törö, ja Isäntäväki on totta kai tohkeissaan. Kaikkein rauhallisin on Leo itse. Hän on syönyt, ulkoillut ja leikkinyt, ja ensimmäinen yökin uudessa kodissa meni hyvin.

Snabelbackassa on totisesti eletty viime aikoina muutosten aikaa. Joku Rollari vai kuka se oli kun sanoi, että vierivä kivi ei sammaloidu. Se on varmaan totta, sillä Snabelbackan sammaloitunut nurmikko saa pian kyytiä. Leo nimittäin rakastaa vauhdikkaita palloleikkejä. Tervetuloa kotiin, Leo!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kassun muistoksi

Snabelbackassakin ollaan allapäin, sillä Hessun lenkkikaveri Kassu kuoli toissapäivänä. Kassu oli omapäinen tiibetinspanieli, joka mielellään jämähti kadunkulmaan mietiskelemään syntyjä syviä ja sai omistajansa välillä hulluuden partaalle hitaudellaan. Joskus hän lähti karkureissuille tyttöjen perään, ja silloin ei ollut hitaudesta tietoakaan! Kassu oli siis varsinainen Persoona, ja varmaan kaikki lähiseudun asukkaat tunsivat Kassun ja Kassun Isäntäväen.

Tämä runo kirjoitettiin Hessulle, mutta se sopii myös Kassulle. Lepää rauhassa, Kassu.

                                        Sateenkaarisillalle
                                        sinne saatoin ystäväni
                                        vihreämmille niityille
                                        paremmille metsämaille

                                        Hiljaa lähti ystäväni
                                        ikiuneensa nukahti
                                        jäljelle jäi tyhjä talo
                                        ihmisten iso ikävä

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Helteessä

Kesän ihana lämpö on saapunut myös Snabelbackaan. Kissat viihtyvät hyvin parvekkeella, ja sieltä voi usein löytää myös iltapäiväkahviaan nautiskelevan Emännän. Naapurin mielestä parveke näyttää verkkoineen aivan vankilalta, mutta emme tietenkään halua kissojen hyppäävän alas (ja katoavan tai loukkaavan itsensä), joten jätämme moiset kommentit omaan arvoonsa.

Törö ei ole ollut aivan oma itsensä leikkauksen jälkeen. Haava on kyllä parantunut hyvin, mutta sen alla on vielä aika paljon turvotusta. Mahtaako kissalla olla kipuja, vai onko se muuten vaan ärtynyt, sillä Emännän sylikään ei ole viime päivinä kelvannut. Toivottavasti tämä ei ole pysyvä olotila. Ja onneksi Manu ja Pekku pitävät myös sylittelystä minkä leikeiltään ehtivät. Muutenhan Emännälle tulisi liian kova ikävä.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Yksinkertaista

Snabelbackan kissat ovat kovia leikkimään, pentuja kun ovat. Niille on hankittu kaupasta monenlaisia leluja, joista suosituimpia ovat olleet kissanminttua sisältävät pienet hiiret. Niitä on kadonnut talon uumeniin jo pari kuuden kappaleen pakkausta (kumma juttu, miten talo syö tavaraa). Törön suosikki taitaa edelleen olla villasukka tai lapanen. Tänä aamuna on kuitenkin leikitty palloksi rypistetyillä leivinpapereilla, ne kun rapisevat mukavasti. Taas nähtiin, että elämän parhaat asiat ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.


                                                       Tätä Pekun leikkiä säesti hurja murina.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Nurinniskoin

Pojat tykkäävät nukkua Tornissa. Torni on olohuoneen kulmaikkunan ääressä sijaitseva vaatimaton kiipeilypuu. Torniin paistaa ilta-aurinko, ja siitä näkee vähän joka suuntaan. Ohikulkijatkin voivat hoitamattoman pihamme sijasta ihailla komeita ja kauniita kissojamme.

Eräänä iltana Pekku otti tapansa mukaan tirsoja ennen illanvieton alkua. Ja aika rennosti tällä kertaa, vai mitä tuumitte?

torstai 2. kesäkuuta 2011

Toipilas

Snabelbackassa on nyt toipilas. Prinsessa Törö nimittäin steriloitiin eilen iltapäivällä. Toimme tokkuraisen kissan kotiin alkuillasta. Tuhma eläinlääkäri oli laittanut sille ruman kaulurin ja mikä pahinta: pukenut sille rumanvärisen potkupuvun. Voitteko kuvitella? Yö menikin sitten siihen, että Törö yritti riisua tätä tyylitöntä vaatekappaletta, ja Emäntä laittoi sen päättäväisesti takaisin. Kukaan ei nukkunut silmänräpäystä enempää.

Lääkäri käski pitää kissat erillään, mutta pojat olivat selvästi kovin huolissaan Töröstä, joten annoin niiden olla yhdessä. Törökin haki turvaa toisista, ja iltaa vietettiinkin maaten päällekkäin Tornissa. Tänään potilas on jo paremmassa kunnossa. Kyllä eläimet ovat ihmeellisiä: en minä vaan jaksaisi touhuta, jos vatsassani olisi tuore leikkaushaava.