sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Totuttelua

Tänään Nata on ollut aika väsynyt, eikä ihme, kaiken hässäkän jälkeen. Ruokakaan ei aamulla maistunut. Emäntä teki jo hädissään Yrjölän puuroa, mutta sekään ei kelvannut. Nata nukkui monta tuntia, seurusteli vähän vieraiden kanssa ja suostui viimein syömäänkin. Yrjölän puuroa, ja vähän nappuloitakin. Viimeksi mainitut Emännän kädestä (köh). Sitten jaksettiin jo vähän leikkiäkin ulkona, ja kieriskellä jossain ihanassa hajussa. Aah. Ehkä elämä uudessa kodissa ei sittenkään ole aivan kurjaa.



Pekun kanssa nojatuolissa. Nuku tässä nyt sitten, kun kissa tunkee aivan iholle, miettii Nata.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Nata-tyttö

Snabelbackan lauma on täydentynyt eilen uudella jäsenellä nimeltään Nata. Nata on 5-vuotias tyttönen ja kotoisin samoilta seuduilta Espanjasta kuin Leo. Kiitos taas Costa Blancan rescuekoirat ry:lle ja kotihoitaja Marille, että piditte Natasta huolta.

Viimeinen vuorokausi on ollut aika mylläkkää. Kotiin tultua Nata innostui jahtaamaan kissoja, mistä varsinkaan Törö ei tykännyt lainkaan (hän on niin herkkä). Manu ja Pekku ottivat onneksi tulokkaan rauhallisesti vastaan, muuten meno olisi voinut riistäytyä käsistä. Leo on käyttäytynyt koko ajan todella herrasmiehen lailla. Lenkillä nämä kaksi ovat kulkeneet kauniisti rinnakkain, ja lelut ja paijaukset on jaettu sovussa. Nyt tarvitaan vain kärsivällisyyttä, rakkautta ja rajoja, eli suomeksi sanottuna lehmän hermoja, jotta saadaan koko lauma sopuisaksi. Pysykää kuulolla, sillä tapahtumista ei näköjään ole jatkossakaan pulaa täällä Snabelbackassa.

Tässä vielä pari kuvaa kaunokaisesta. Eikö hän olekin suloinen?



perjantai 29. heinäkuuta 2011

Uhmakausi

Elämä muuttuu, ja joku sanoikin, että vain muutos on pysyvää. Niinpä Leokin, joka ensimmäiset viikot on ollut mitä kiltein koirakansalainen, on alkanut hakea rajojaan. Hän on siis selvästi kotiutunut. Mittaa on otettu jo Isännästä, jota vähän näykkäistiin eilen, ja Emännästä, jota yritetään pomottaa mennen tullen. Arkitottelevaisuuskurssilla ei eilen illalla haluttu tehdä mitään, eikä toteltu yhtään.

Nyt on viimeistään aika katsoa, kuka on lauman johtaja. Onko se koira vai ihminen? Kumpaa veikkaatte?

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Haikeutta

Ilmassa on pientä haikeutta, sillä Emännän loma on lopussa. Viimeiset päivät on aika tarkkaan käytetty sylittelyyn ja silittelyyn, ja totta kai myös pitkiin Leo-lenkkeihin ja tottelevaisuuskurssin läksyjen tekoon. Ihana kesä ei kuitenkaan ole vielä kokonaan ohi, eikä jännittävistä tapahtumista täällä Snabelbackassa ole jatkossakaan pulaa, joten pysykää ihmeessä kuulolla.



Ohhoh kuinka nämä päivätirsat sohvalla tekevätkin hyvää! Törö, Pekku ja alimmaisena Emäntä...

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Santapaperi

Olen kuullut terävästä kielestä, mutta Törön kieli, se on ehtaa santapaperia. Niin karheita lipaisuja en ole koskaan kokenut. Kun Törö saa yöllä tarpeekseen nukkumisesta (noin kello 1.30 - 3.30), hän alkaa nuolla ja hyrrittää. Sikeäunisinkaan ei siinä tilanteessa pysty jatkamaan uniaan, vaan Törö-parka joutuu ulos makuuhuoneesta. Sitten voi taas yrittää nukahtaa uudelleen, ja kissoja (ei lampaita) laskiessa arvuutella, kumpi kateista on aamulla taas ensimmäisenä vieressä: Pekku vai Törö.



Olemme Leon kanssa tehneet ahkerasti läksyjä. "Teen parhaani, katsotaan mihin se riittää", toteaa koirakoulun oppilas Leo. Ja ainakin meillä on hauskaa yhdessä, ja sehän on pääasia, eikö vain?

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Pojat

Manu ja Pekku täyttävät pian 5 kuukautta. Pojat ovat kasvaneet valtavasti, ja niistä tulee aivan varmasti todella komeita kolleja. On ollut hauska seurata niiden kasvua pariviikkoisesta pikkupennusta tähän asti.

Manu on kissaporukan kiistaton pomo, ja hyvin itsenäinen. Hän syö aina ensimmäisenä, sitten on Pekun ja viimeisenä Törön vuoro. Manu viihtyy usein omissa oloissaan, tai sitten Isäntien sylissä. Emäntä ei kelpaa kuin hätätilassa. Pekku taas on Emännän kainaloinen, pehmeäturkkinen hyrrittäjä ja Törön paras kaveri. Pekku myös yrittää kovasti ystävystyä Leon kanssa, vaikkei Leo Pekun kielen lipaisuista pahemmin välitä.

Kissojen lempileikki on ottaa kiinni sisään eksyneitä pörriäisiä. Tänään Manu kiipesi keittiön verhoja pitkin saadakseen kiinni saaliinsa. Ikivanhat pitsiverhoni pitivät vielä tällä kertaa pintansa, mutta kuinka kauan?



                                            Mitä? Mekö muka kiipeilemme verhoissa? Ei oo perää!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Koululaiset

Emäntä ja Leo aloittivat torstaina koirakoulun ekaluokalla, arkitottelevaisuuskurssilla. Emännän mielestä Leo on jo valmiiksi tosi tottelevainen, mutta opettajan mielestä tällä koirakolla on kuitenkin vielä paljon oppimista. Hellämielisellä Emännällä on nähkääs taipumusta yleiseen lepsuiluun ja hemmotteluun. Ehkäpä kurssilta tulee jotain uutta oivallusta vaikkapa siitä, miksi koiraa ei saa päästää pomoksi.

Kissat pomoilevat ja häiriköivät joka tapauksessa, teki Isäntäväki mitä tahansa. Törön uusi bravuuri on ryöstää salamannopeasti päälliset voileivän päältä. Mahtaisiko joku järjestää myös kissoille tottelevaisuuskoulutusta? Vai pitääkö tässä kohtaa vain todeta: "Mission Impossible".


                                   Mitenniin tarvitaan koulutusta? Katsokaa nyt miten hienosti me istutaan!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

K18

Eräänä iltana Snabelbackan väki vietti rauhallista iltaa sohvalla loikoillen. Yhtäkkiä Emännän huomion kiinnitti sivummalla tapahtuva kiihkeä toiminta: Pekku siellä hässi veljeään kaikessa rauhassa. Pojat eivät vissiin tienneet, että sukurutsa on kielletty. Onneksi Törö ehdittiin leikata, ennen kuin poikien vietit heräsivät.

Leo kävi eilen terveystarkastuksessa. Turkki on kuulemma hieman kiilloton ja hampaat pitäisi puhdistaa, muuta huomauttamista ei löytynyt. Eläinlääkäri arvioi Leon 2-5 vuotiaaksi. No, ikähän ei tunnetusti merkkaa, vaan asenne, vai mitä tuumitte?


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Tuholainen

Tänä viikonloppuna Leo oppi vihdoin menemään yksin yläkertaan. Yläkertahan on tähän asti ollut lähinnä kissojen valtakuntaa. Kissat olivat unohtaneet pienen pallon kirjahyllyn alle, ja Leo oli sitä mieltä, että pallo on saatava esiin hinnalla millä hyvänsä. No, hinta oli pätkä rikkijärsittyä hyllyä, lastut vaan lentelivät kun Leksa-poika painoi hommia. Tuholaisen jäätyä kiinni närkästys oli molemminpuolinen: Emäntä ei ilahtunut jyrsitystä hyllystä, eikä Leo siitä, että pallo meni heti takavarikkoon. Nähkääs, pallo oli kokoa xxxs, joten se ei ollut Leolle turvallinen lelu. Hukkaan meni sekin vaivannäkö!


                  Leo kommentoi itse asiasta syntynyttä kohua: "Okei, homma lähti ehkä hiukan lapasesta..."

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Uimasilla

Ilta oli kaunis ja lämmin, joten Isäntä, Emäntä ja Leo tekivät retken Haunisten altaalle. Siellä Leo pulahti nopeasti uimaan. Ja sehän virkisti! Loppumatka käveltiin jos mahdollista alkuakin reippaammin.


Samaan aikaan Snabelbackassa kissat lepäilivät ja ottivat rennosti. Törön masu on löysällä, joten se ei vieläkään ole ihan kunnossa.



                                                         Pekku hymyilee, eikö totta?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Vieraita

Tänään Snabelbackassa kävi ensimmäisen kerran vieraita Leon kotiintulon jälkeen. Leo otti Emännän serkun ja hänen miehensä ystävällisesti vastaan, leikki pallolla ja touhusi kuten tavallista. Ja kesken kaiken otti ja pissasi lattialle. Ihan kunnolla. Ison lammikon, vaikka oli juuri käynyt ulkona ennen vieraiden tuloa. Lattia on nyt pesty etikkavedellä, eikä tätä noloa tapausta mainita tämän jälkeen. Paitsi että sekin on nyt kerrottava, että Leo kävi kerran naapurissa ja teki saman tempun siellä. Eli emme mene mihinkään eikä kukaan tule meille jos haluamme pitää lattiat puhtaina.

Serkun mies meni jossain välissä ulos, ja jätti oven auki. Koira karkasi salamana perässä. Oli meillä lystiä, kun huomasimme mihin Leo oli mennyt: hypännyt omaan aitaukseensa (niin, se portti puuttuu edelleen). Siellä kun tapahtuu aina seuraavaa: Emäntä ja Isäntä heittävät palloa. Ja siitä Leo tykkää.


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Huolia

Töröllä ilmestyivät yhtäkkiä vilkkuluomet näkyviin, ja koska se oli muutenkin ollut hieman vaisu, vein prinsessan lääkäriin (jos jotkut rikastuvat, niin eläinlääkärit). Mitään erityistä ei kuitenkaan löytynyt, joten tuliaisina olivat matokuuri ja vitamiiniputkilo. Manunkin vilkkuluomet ovat esillä, ja tänään hän oksensi. En tiedä, ehkä joku salaperäinen virus jyllää, tai sitten helteet ovat uuvuttaneet koko porukan.



Niin, ja arvatkaa vaan pääsikö Leo aidan yli ja linnun perään? Aivan oikein. Sain pojan onneksi kiinni naapurin pihalta. Naapurin Isännän mielestä aitausta pitää korottaa, joten ei kai muu auta kuin hakea lisää heinäseipäitä aidantolpiksi. Eipähän lopu tekeminen kesken Snabelbackassa.