sunnuntai 7. elokuuta 2011

Pallittomat

Manu ja Pekku kastroitiin perjantaina. Operaatio meni ongelmitta, ja kotiin kannettiin kaksi aika hiljaista ja väsynyttä kissaa. Voi pieniä raukkoja. Emännälle tuli aivan tippa linssiin. Myös Manu oli kirjaimellisesti nenä maassa:


Mutta ihmeellinen oli poikien palautumiskyky: jo illalla he leikkivät ja söivät, ja seuraavana päivänä oltiin jo kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Koirat vähän ilmettelivät oudon hajuisia kissoja, mutta jättivät toipilaat rauhaan. He keskittyivät olennaiseen eli leikkimiseen. Leo ja Nata tykkäävät tästä yhteisestä lelusta: toinen vetää ja toinen kiskoo, mutta riitaa ei saada aikaiseksi. Erimielisyyttä tulee ainoastaan silloin, kun molemmat pyrkivät yhtäaikaa Emännän syliin. Onneksi sylejä on muitakin, niin ei tarvitse usein päristä.

Ei kommentteja: