lauantai 24. syyskuuta 2011

Karkulainen

Tänään oli kaunis syksyinen iltapäivä, niinpä päätimme lähteä kävelylle Pomponrahkalle. Koska alue on rauhallinen ja tietkin ovat kaukana, ajattelin päästää Leon irti ensimmäistä kertaa. Saisi poika juosta ja purkaa energiaansa. No, Leo-poika lähti saman tien eli häippäsi. Katosi. Haihtui. Huutelimme äänemme käheiksi. Koiraa ei näkynyt, ei kuulunut.

Kävelimme allapäin ja neuvottomina kohti parkkipaikkaa mennäksemme vastaan naapureita jotka oli hälytetty etsintätalkoisiin.Vastaan käveli mies ja sanoi: "Onko teiltä koira kateissa? Tuolla parkkipaikalla on spanielin näköinen koira". Leksa oli ilmeisesti saanut tarpeekseen metsäretkestä ja odotteli auton luona. Voi sitä helpotusta ja jälleennäkemisen riemua! Tästä lähtien ulkoilemme aina hihnassa, ellei alue ole aidattu.Välillä unohtuu, että olemme Leon ja Natan kanssa olleet vasta vähän aikaa yhdessä. Uusia tilanteita tulee eteen tuon tuosta. Tällä kertaa selvisimme onneksi säikähdyksellä.



"Minä en lähde koskaan pois, pysyn aina vierelläs, pysyn aina lähelläs". Kaunis laulu, jota äsken kuuntelin. Rakas Leo, en olisi kestänyt jos sinulle olisi tapahtunut jotain tai jos olisit kadonnut ikiajoiksi...

Ei kommentteja: