sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Luottamus

Nata on nyt ollut kotona 3 kuukautta. Se luottamus, joka oli välillemme rakentunut, sai pienen kolauksen eilen illalla. Nata on hyvin herkkä riitelylle ja huutamiselle. Samanlainen kuin edesmennyt Hessu-poika, joka helposti katosi sängyn alle piileksimään, jos kotona vähänkään korotettiin ääntä.

Eilen illalla tulimme siis lenkiltä, ja kuistilla komensin koiria rauhoittumaan, ja onneton astuin samalla Natan varpaalle. Pieni koira parka säikähti aivan kuollakseen ja alkoi kauhuissaan juosta ympyrää ja etsiä pakopaikkaa. Sydämeni särkyi siihen paikkaan. Yritin vakuuttaa Natalle ja Leolle, että meillä ei lyödä, eikä meillä tarvitse kenenkään pelätä.

Niin pieni, niin hauras. Sisältä ja ulkoa. Miten saisin sinut ehjäksi? Onko se edes mahdollista?

lauantai 29. lokakuuta 2011

Syystuulia

Taas kului tämäkin päivä iltaan. Aivan liian nopeasti, jos minulta kysytään. Miten tuntuukin siltä, että aika kuluu aina vaan nopeammin?

Päivä oli taas kaunis ja aurinkoinen, joten tein koirien kanssa retken Haunisten altaalle. Siellä on tullut vuosien mittaan käytyä paljon. Lenkki on sopivan mittainen ja lyhyen ajomatkan päässä. Leo ja Nata viihtyvät hyvin metsälenkeillä. Aivan kuin olisivat ikänsä Suomen metsiä kolunneet...


Ihana Leo rannalla

tiistai 25. lokakuuta 2011

Painitaan

Pekku on alkanut painia koirien kanssa. Nata jää siinä hommassa pian alakynteen, sillä veljeksistä tulee paljon sitä isompia (Manu taitaa jo nyt painaa enemmän). Nata ottaa muutenkin painileikin enemmän tosissaan, mutta lempeä Leo antaa kissan voittaa... ainakin joskus.

Onko tämä nyt kaato, nelson vai selätys?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Törö vauhdissa

Töröllä on useimmiten vauhti päällä. On tullut näköjään emäntäänsä. Kissojen leikkimökkinä ollut iso pahvilaatikko on ollut Törön ikiomana puruleluna, niinpä se onkin tikattu täyteen reikiä. Ruokaa varastellaan niin, ettei ihminen meinaa ehtiä itse lautastaan tyhjentää, kun neiti jo vetää välistä. Välillä jyrsitään vessaharjaa, kiusataan Nataa tai veljeksiä, ja äsken tiputettiin koko hattuhyllyn sisältö lattialle. Välillä sitten hyristään viattomana ihmisten kainalossa. Yöt Törö viettää isäntäväen sängyssä kylkimyyryä Pekun ja Natan kanssa. Ihana, rakas (mutta joskus hieman rasittava) Törö! Kohta juhlitaan yksivuotissynttäreitä!

Ai tostakos toi lamppu sammuu...?!

torstai 20. lokakuuta 2011

Muistot

Ulkona Leo saattaa joskus katsoa erityisen pitkään jotain ihmistä. Olen silloin näkevinäni sen katseessa hämmennystä ja kaipausta: "Tuo ihminen, tunnenko minä hänet?" Olen usein miettinyt, mitä koirat muistavat entisestä elämästään. Selvästi Leolla oli meitäkin ennen perhe. Oli ehkä talo, siellä vanhemmat ja varmasti myös lapsia. Sitten se kaikki katosi ja jäljellä oli vain Katu, kova ja ankara kamppailu elämästä ja kuolemasta.

Niin, ne muistot. En halua uskoa, että koira elää pelkästään tätä hetkeä. Kyllä se varmasti tunnistaisi entisen omistajansa, jos sellainen tulisi vastaan. Kumman se silloin valitsisi: sen, joka hylkäsi, vai minut, joka rakastan ja hoivaan?




tiistai 18. lokakuuta 2011

Kauhun hetkiä, taas

Eilen olimme koirien kanssa lähimetsikössä kävelyllä, kun vastaan tuli pieni papparainen valtavan tanskandogin kanssa. Väistimme kiltisti sivuun polulta antaaksemme jätille tietä. No, dogilla ei ollut aikomustakaan sivuuttaa meitä kiltisti, vaan kiskaisi itsensä irti fleksistä ( fleksi + iso koira = mahdoton yhtälö) ja hyökkäsi suoraan päällemme, tai oikeastaan Leon päälle. Minä kiljuin täyttä kurkkua. Leo oli alimmaisena, enkä edes nähnyt mitä tapahtuu, ja pusikossa oli mahdoton päästä väliinkään. Kaiken kaikkiaan siis karmaiseva tilanne!

Onneksi doggi ei purrut. Se olisi ollut Leon loppu. Tilanne raukesi vihdoin, ja jatkoimme matkaa tärisevin jaloin. Toivon todella, että Leolle ei jäänyt tästä pysyvää traumaa. Kyllä pienten koirien omistaja saa olla koko ajan varuillaan. Noita pitelemättömiä koiria kun näyttää olevan aivan liikaa nykyään. Tämä oli jo toinen läheltä piti -tilanne. Isot koirat kierretään tästä lähtien todella kaukaa. Haluamme vain pysyä hengissä, ei muuta. Onko se liikaa pyydetty?

Miksi pienet koirat eivät saa elää rauhassa?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pimeässä

Tänä viikonloppuna on tehty iltalenkkejä poikkeuksellisesti miltei täydessä pimeydessä, kun kaupunginosastamme ovat katuvalot sammuneet (näin se infrastruktuuri murtuu pikku hiljaa). Nata selväsi aristelee pimeyttä, joten olemmekin viime aikoina tehneet pidemmän lenkin jo aikaisemmin illalla. Pian on Natankin totuteltava siihen, että melkein aina on pimeää. Saas nähdä, mitä Leo ja Nata tykkäävät talvesta. Minä odotan sitä kauhulla, kesän lapsi kun olen.

Päiväsaikaan koirat viihtyvät sohvalla. Nata päivystää selkänojalla ja katselee maailman menoa. Vanha Hessu ei enää pitkään aikaan jaksanut nousta sohvalle, joten nyt on taas kiva tulla kotiin, kun näkee jo kaukaa jonkun odottavan.

torstai 13. lokakuuta 2011

Hurjaa menoa

Törö ja Nata ovat alkaneet riehua keskenään. En tiedä pitäisikö asiasta huolestua, mutta aikamoista meno on ollut. Viimeksi tänä aamuna nämä kaksi hurjapäätä suorastaan lensivät peräkkäin huoneesta toiseen, sänkyyn ja alas, sohvalta nojatuoliin ja eteisen ja keittiön kautta takaisin (meillä voi juosta ympyrää). Välillä Törö mäiskii Nataa päin näköä tassullaan, ja Natan hampaat sanovat "klak, klak". Huh huh, sanoo Emäntä ja lupaa tarkkailla tilannetta. No, ainakin näillä kahdella kuluu riehuessa runsaasti kaloreita...


Tässä on Törö, valmiina hyppäämään koiran niskaan.


tiistai 11. lokakuuta 2011

Lempipaikkoja

Sarjassamme Manun lempipaikkoja esittelemme seuraavaksi keittiön lehtikorin. Sinne on mukava kaivautua vanhojen Turkkareiden ja mainospostin sekaan. Kori ei ole yhtä suosittu kuin tiskiallas, mutta vaihtelu virkistää. Tämä ahtaisiin paikkoihin tunkeminen on tosiaan Manun oma juttu, muut kissat eivät juurikaan sitä harrasta. Mitä nyt Pekku välillä köllii veljensä kanssa siellä altaassa. Törö viettää senkin ajan mieluummin pahanteossa, Natan kanssa nahistellen tai ruokaa kerjäten.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sunnuntai

Taas on yksi ihana sunnuntaipäivä eletty Snabelbackassa. Aamupäivä touhuiltiin keittiössä ja välillä leikittiin. Nämä leikki- ja aktivointihetket ovat meillä suuressa suosiossa. Askartelin uudet lelut pahvinpaloista, niillä leikkivät kissat ja Nata. Leo hoidatti ensin turkkiaan ja touhusi sitten pallonsa kanssa.

Lounaan jälkeen otettiin tirsat, ja sitten lähdettiin kohti Ruissaloa. Voiko olla mitään parempaa kuin yhteinen kävelylenkki syksyisessä metsässä? Natan retken huipennus taisi olla metsähiiri, jonka se nappasi suuhunsa. Emäntä teki kyllä ikävän tempun ja kaivoi hengettömän hiiriparan pois Natan hampaista. Natan mielestä tuore hiiripaisti olisi kyllä maistunut kuivamuonaa paremmin.

torstai 6. lokakuuta 2011

Käsilaukku

Kissoilla on mielenkiintoinen tapa tunkea joka paikkaan, mihin vain mahtuvat. Yhtenä päivänä jätin laukkuni hetkeksi tuolille, ja kukas sieltä löytyikään? Manu-poika tietenkin. Mahtoiko kisu toivoa pääsevänsä Emännän kanssa töihin, tai vaikka ostoksille?

No niin, lähdetään jo sinne hulluille päiville!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kynsien teroitusta

Törölle eivät riitä viralliset kynsienteroituspaikat: kiipeilypuu, sohva ja nojatuoli (krhm). Ehei, hän hakee alati uusia haasteita. Eilen poikkesin yläkerran alkovissa, ja huomasin kauhukseni lattialla tapetinpaloja. Aivan oikein! Neiti oli raastanut ison palan tapettia levyhyllyn yläpuolelta. Siinä se vissiin oli repsottanut ja huhuillut, että "revi mua, revi mua"...

Kyllä kelpaa köllötellä, kun työhommat on tehty!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jytäjäiset

Tänä viikonloppuna Snabelbackan eläimet ovat olleet kovasti leikkisiä ja riehakkaita. Kyytiä on saanut mm. Emännän toppatakin tekokarvareunus, jolla on leikitty vanhan Sidoste-sukka mainoksen tyyliin. Leo ja Nata painivat myös ensimmäistä kertaa keskenään. Tämä on huomattava edistysaskel. Natahan on nyt ollut kotona kaksi kuukautta, ja tähän asti koirat ovat eläneet kohteliaasti rinnakkain. Yhteinen leikki kertoo kuitenkin siitä, että ne ovat kunnolla hyväksyneet toisensa, ja ystävystyneetkin. Olen iloinen!

Tanner vaan tömisi, kun yläkerrassa leikittiin