torstai 24. marraskuuta 2011

Potilas Leo

Leo sairastui eilen illalla. Iltalenkin jälkeen se alkoi valittaa, ravistella päätään ja kulki ihmeellisessä asennossa pitkin nurkkia. Tutkiessani tilannetta se aristi selvästi korvaansa, vaikkei siellä mitään outoa näkynytkään. Koira oli niin kipeä ja tuskaisen oloinen, että soitin saman tien päivystykseen, ja saimme onneksi ajan melkein heti. Päivystyksessä lääkäri tutki Leksan ja teki saman diagnoosin kuin minä, eli mitä todennäköisimmin kyseessä on korvatulehdus. Kipupiikki ja lääkkeet mukaan, ja kotiin palasi jo hieman helpottuneempi kaksikko. Loppuyö nukuttiin rauhallisesti vierekkäin.

Huomaan, että säikähdin valtavasti. Hessun sairastelu ja kuolema on vielä niin lähellä, että menetyksen pelko on käsinkosketeltava. Mutta niinhän se on, että elämä on luopumista. Toivon vaan, ettei ihan vielä tarvitsisi luopua kenestäkään rakkaasta. Jokainen päivä yhdessä on arvokas. Joskus sen valitettavasti huomaa vasta jälkikäteen.

Pikaista paranemista, Leo!

Ei kommentteja: