torstai 29. joulukuuta 2011

Sielunkumppani

Eilen illalla suunnaton haikeus ja ikävä täyttivät mieleni, aivan varoittamatta. Käveltyäni kolme lenkkiä koirien narun jatkeena istuin sohvalla ja muistelin rakasta Hessuani. Hänen eläessään en tajunnut, miten hyvä kontakti meillä oli. Jokainen koiraihminen tietää, mitä tarkoitan. Hessu luki minua kuin avointa kirjaa, hän vaistosi mielialani paremmin kuin kukaan muu. Hän oli sielunkumppanini. Leo ja Nata ovat vain... koiria. Eivät ne huomanneet, että itkin, vaikka molemmat makasivat vieressäni. Näinkin on hyvä, mutta joskus ikävä yllättää.

Rakas Hessu huhtikuussa 2011

Ei kommentteja: