maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden vaihtuessa

On uuden vuoden aatto, ja Snabelbackan ympäristö on kuin sotatanner. Koirat ovat todella hermostuneita. Kun paukuttelu alkoi kuuden maissa, Molly riehaantui haukkumaan, ja Leo ja Nata perässä. Nyt ne ovat onneksi hiljaa mutta selvästi peloissaan. Ulos ei ole mitään asiaa ennen kuin joskus aamuyöllä. On kyllä ihan pakko sanoa, että vihaan noita raketteja. Mitä järkeä??

Niin, johonkin se vuosi 2012 vaan katosi. Mitähän seuraava vuosi tuo tullessaan? No, ei ainakaan uusia eläimiä Snabelbackaan, hehheh. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta aina voi yrittää olla parempi ihminen. Siinä on haastetta kerrakseen.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille. Toivottavasti tavataan taas ensi vuonna!






perjantai 28. joulukuuta 2012

Kuusivaras

Joulu on selvästi jo ohi. Ainakin kissojen mielestä. Nimittäin ehtoolla tullessamme koirien kanssa iltakävelyltä olohuoneessa näytti tältä:



Joku ryökäle (kuvassa) oli yrittänyt kiivetä kuuseen tai ainakin varastaa kuusenkoristeet. Ei ollut ensimmäinen kerta. Pekku nähtiin useammin kuin kerran ryöstöpuuhissa, mutta aikaisemmin kuusi ei sentään kaatunut. (Tämän takia kielsin laittamasta vettä kuusen jalkaan.) Kissojen hupihetket ovat pian ohi, sillä Isäntä uhkasi heittää mokoman kräkin ulos jo huomenna. Ja pianhan jo vuosi vaihtuu, ja sanontahan kuuluu, että uusi vuosi, uudet kujeet. Kertokaa tämä sille, joka oli taas pissinyt lattialle ollessamme elokuvissa.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Muotikatsaus

Joulu alkaa olla jo ohitse. Päivät ovat menneet lepäillessä, ulkoillessa ja lumentuloa ihmetellessä. Tänä aamuna oli vielä kipakka pakkanen, mutta nyt illalla lämpötila lähestyy jo nollaa. Aika mukavaa, vaihteeksi. Kylmyys kun ei ole meikäläisen kavereita.

Vaikka tämä ei olekaan varsinainen muotiblogi, esittelen tällä kertaa kaksi mahtavaa asukokonaisuutta talven 2012-13 mallistosta. Ensimmäinen on emännän hemaiseva pilkkihaalari, jota olen jo aikaisemmin mainostanut. Huomatkaa myös mahtavat asusteet (Kuoma-saappaat, ylisuuri pipo ja kakkalapio).



Pakkasilla Molly käyttää vartalonmyötäistä fleece-haalaria, jota on tuunattu leikkaamalla etutassujen resorit pois. Tyylikäs ja lämmin asu ohutturkkiselle koiralle. Lisäasusteena neidillä on liki tauoton räksytys. Tätä tyylikästä (ja kovaäänistä) porukkaa ei voi olla huomaamatta!




maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto

Kotikaupunkimme Turun julistettua joulurauhan Snabelbackassakin on virittäydytty joulunviettoon. Kuusi saatiin pystyyn (ja se on vieläkin pystyssä), lahjat on jaettu ja jouluateria syöty. Loppuilta on varattu pelkälle laiskottelulle ja lahjojen tutkimiselle.

Nata omi heti kaikki koirien lahjat itselleen, ja ruokaillessakin tuli hieman äristyä herkkujen äärellä. Hillitön pomo tuo meidän pikkuneiti! Koirat saivat nimittäin maistaa hieman joulukinkkua, ja kissoille oli ostettu possun sisäfilettä. Aika tyytyväistä porukkaa makoileekin sohvilla tällä hetkellä. Taidan itsekin liittyä seuraan. Hyvää joulua kaikille!


maanantai 17. joulukuuta 2012

Lapasvahti

Leo on kehittänyt itselleen uuden harrastuksen: hän toimii perheen sukka- ja lapasvahtina. Nyt te tietenkin ihmettelette, että mitä se sellainen on? No, Leksa hakee eteisen kuivaustelineestä (tai mistä tahansa) sukkia ja lapasia ja vahtii niitä sitten muristen tyynyllään. Aika raivostuttavaa ja toisaalta hellyttävää. Eli jos ulos lähtiessä lapanen puuttuu, tietää mistä etsiä.

Taitaa Leksa olla hieman sekaisin, ja sekoaa tässä pian itsekin. Vielä ainakin kolme kuukautta tätä hangessa tarpomista, koirien pukemista, kylmiä käsiä, valuvaa nenää ja lumitöitä. Yääh. Kesä on todella kaukana. Ainoa lohtu on lämpimät pilkkihaalarit, joihin saan ulos lähtiessa solahtaa. Suosittelen kaikille ei-trenditietoisille koiranulkoiluttajille!


Paremman tekemisen puutteessa vahdin tätä lapasta

perjantai 14. joulukuuta 2012

Pukin asioilla

Eilen tuli käytyä vähän pukin asioilla Lemmikkiasemalla. (Onneksi eläimet eivät osaa lukea, muuten en olisi voinut paljastaa tätä.) Mukaan tarttui kissanruoan lisäksi yhtä sun toista mukavaa koirille ja kissoille. Kassalla maksaessani totesin, että taisi tulla tuhlattua eläinten lahjoihin enemmän rahaa kuin meidän ihmisten.

Kotiin tullessa koirat ja Törö olivat eteisessä vastassa, ja ikään kuin ne olisivat aavistaneet millä asioilla olin ollut, sillä ne yrittivät ihan väkisin riistää kassit kädestäni. Tulee mieleen, kun penskana kaverin luona kaivoimme joululahjat esiin (ihan sama miten hyvin ne oli piilotettu), avasimme ne ja paketoimme uudestaan. Toivottavasti samaa temppua ei ole yritetty meillä tänään, sillä ainakin Leo näki, mihin ne paketit laitettiin...

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Malttakaa vielä vähän aikaa, sitten pukki tulee!


En mä enää jaksaisi odottaa, sanoo Törö



tiistai 11. joulukuuta 2012

Tekemistä

Viime aikoina blogijaarittelu on pyörinyt lähinnä koirien ja Törön ympärillä. Älkää silti luulko, että Manu ja Pekku ovat kadonneet mihinkään. Vaikka pakko on myöntää, valkoiset kisut ovat taas jääneet vähemmälle huomiolle. Molemmat voivat hyvin (ja aika paksusti), mutta ovat ehkä hieman turhautuneita tekemisen puutteeseen (tästä jauhan aina).

Meillä kuten varmaan muissakin perheissä käydään jatkuvaa suukopua siitä, miten paljon nuorison tulisi osallistua kotihommiin. Kissojen leikittäminen ja aktivointi olisi mielestäni jälkikasvulle hyvin sopivaa tekemistä, mutta niin vaan tekniikan ihmeet useimmiten vievät ajan ja huomion. Minulle oikea elämä on virtuaalielämää arvokkaampaa, joten tänäänkin taas juoksen kissojen kanssa ympäri taloa höyhenlelu kädessä. Ja sitäpaitsi viisaat väittävät, että istuminen on epäterveellistä, joten parasta uskoa.


Tylsää! Kaipaan tekemistä!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Koulutusta

Mihinkäs ne vapaapäivät taas oikein katosivat? No, flunssa vei osansa ja eläinsuojeluyhdistys samoin. Kissa Vieköön -keräys ja eläinten joulurauhan julistus olivat molemmat taas oikein mukavia tapahtumia joissa oli ilo olla mukana. Uskokaa tai älkää, vapaaehtoistyö on tosi antoisaa!

Juu, ja perjantaina meillä kävi koirankouluttaja neuvomassa mitä Mollyn ylenpalttiselle haukkumiselle olisi tehtävissä. Tyttönenhän riehaantuu haukkumaan aina ulos lähdettäessä (ja ulkona myös, mutta se on toinen tarina). Neuvo on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: jos Molly haukkuu puettaessa (emäntää ja koiria) tai kuistilla, ihminen palaa takaisin olohuoneen sohvalle. Ensimmäisellä kerralla vierailin sohvalla noin 15 kertaa, seuraavalla kerralla jo vähemmän. Eilen onnistuimme jo lähtemään ulos aivan täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Se oli musiikkia kipeille korvilleni. Molly on fiksu ja ihana koira!


Isäntä oli reissussa, ja oli kova ikävä...

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hei me palellaan

Viime päivät ovat olleet hyytävän kylmiä. En todellakaan ole mikään talvi-ihminen. Nyt kun koiria on kolme, joista kahdelle pitää pukea vaatteet päälle ulos lähtiessä, elämä tuntuu entistäkin vaivalloisemmalta. Nuori Isäntä valitti, että kaikkien kavereiden luona on lämmintä mutta meillä on aina kylmä. Totta sekin. Kääriydytään siis vällyihin tai tehdään kuten Manu, joka löytää suojaisan ja lämpimän kolon vaikka nuoren Isännän koulurepusta. Toivottavasti pakkanen lauhtuu pian!


tiistai 4. joulukuuta 2012

Kakkakepponen

Eilen sain töihin hysteerisen puhelinsoiton. Nuori isäntä ilmoitti, että kotona on tapahtunut jotain kissankakkaan liityvää. Koska en saanut puhelusta tolkkua, päätin lähteä saman tien kotiin. Ja siellä odottikin varsinainen kakkakepponen! Joku (syyllinen ei ole ilmoittautunut) oli raahannut (aika täyden) kissankakkasäiliön keskelle keittiön lattiaa, avannut sen, ja levittänyt jätökset lattialle (ja syönyt niitä).

Tämä on ollut melkoinen operaatio, johon on melkein tarvinnut olla kädellinen pystyäkseen moiseen. Voitte kuvitella, mikä haju meillä oli... pojan kaveri istui sohvalla nenäänsä pidellen, eikä ihme. Siivosin sotkun hieman kiukuissani. Illalla joku (en kerro kuka) kakkasi iltalenkillä monta, monta kertaa. Kaikenlaista on tullut nähtyä, mutta tämä oli huippua. Uskokaa tai älkää.


Ei, se en ollut minä, pois se minusta...

maanantai 3. joulukuuta 2012

Mustasukkaisuutta

Nata on mustis. Se selvästi miettii, että koska tuo mustaturkkinen kiusankappale oikein häipyy täältä? Tunkee mokoma koko ajan ihmisten syliin ja sängyssä viereen ja kerjää huomiota. Lenkillä se ryökäle räksyttää niin, että korvat soivat. Ei hetken rauhaa missään.

Eilen aamulla neidit ottivat vähän yhteen. Oli vielä pimeää ja olimme kaikki sängyssä, kun rähinä alkoi. Nata taisi aloittaa. Ei siinä mitenkään käynyt, ääntä vaan käytettiin. Niin, ja myöhemmin joku oli kakannut yläkerran lattialle. Joten vähän tämmöistä säätämistä tämä yhteiselo on, ja on varmaan vielä pitkään ennen kuin kaikki löytävät paikkansa laumassa.



Mä haluan olla ainoa Prinsessa täällä!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pikkujoulu

Marraskuu loppuu varsinaiseen talvimyräkkään. Pikkukoirien lenkki jäi aamulla melko lyhyeksi, sillä tuuli ja tuisku haittasivat kulkemista. Neidit ja minä käännyimme siis aikaisemmin kotiin ja isäntä jatkoi vielä Leon kanssa pidemmälle. Molly tuli uuteen kotiin runsaiden varusteiden kanssa (kiitos niistä), ja mukana oli myös monta takkia. Ne ovatkin nyt tarpeen, sillä tyttösen turkki on aika ohut.

Viikonloppuna on luvassa paljon ohjelmaa: joulumarkkinapäivystystä Tesyn kanssa vanhalla suurtorilla lauantaina ja retki Helsinkiin sunnuntaina. Ja totta kai mahdollisimman paljon leikkiä ja ulkoilua siinä välissä. Hauskaa pikkujoulua kaikille!


Valoa pimeyteen, toivoo Törö

torstai 29. marraskuuta 2012

Ystävät hämärän jälkeen

Blogeissa tehdään joskus nolojakin paljastuksia, niin myös täällä Snabelbackassa. Sain nimittäin itsekin niin hyvät naurut nähdessäni tämän Isännän ottaman valokuvan, että pakkohan tämä on kaikessa karmeudessaan paljastaa teille lukijoilleni. Eli tässä likaiset villasukat ja bloggaja  itse sekalaisen eläinkasan alla ja ympäröimänä. Meillä jos johonkin menee makuulle, porukkaa on kurveissa saman tien.

Kuten kuvasta näkyy, Molly on kotiutunut ja tulee toimeen kissojen kanssa. Ja nuo villasukat pitää pestä.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Tutustutaan

Mollyn ensimmäiset päivät uudessa kodissa ovat sujuneet hyvin. Tyttö on nukkunut vieressämme, syönyt ruokansa, lenkkeillyt innokkaasti ja antanut hienosti tilaa Leolle, Natalle ja kissoille. Erityisen kunnioittavasti Molly suhtautuu kissoihin. Pekku on jo hyväksynytkin Mollyn, Törö vielä hieman märisee, mutta elämänmuutoksesta kaikkein loukkaantunein on Manu. Se pörhistää edelleen karvansa Mollyn nähdessään. Omituinen kissa, tuumii Molly.

Eilen porukka jäi jo vähäksi aikaa keskenään, kun käväisin asioilla. Joku oli päästänyt pisut yläkerran eteiseen mutta muuten oli ihan rauhallista, kun palasin kotiin. Kyllä Molly tuntuu oikein ihanalta koiralta näin muutaman päivän tuttavuuden perusteella. Ainoa pikku miinus on hirmuinen räksytys, joka joskus saa pienen koiran valtaansa. Mutta eiköhän sekin ajan myötä vähene. Hassua, nyt en enää muista, millaista elämä oli ennen Mollya. Näin on hyvä.


Pekku ja Molly

lauantai 24. marraskuuta 2012

Molly

Tässä hän nyt on, Molly tyttönen. Hakumatka sujui hyvin, ja päivä on mennyt tutustuessa uuteen kotiin. Leo ja Nata olivat hakureissulla mukana, ja sopuisasti porukka matkusti auton takapenkillä. Kissat vähän pörhistelivät mutta toipuivat aika nopeasti. Onhan näitä jo nähty, tuumaavat katit. Molly itse hieman arastelee kissoja, ovathan valkoiset pojat sitä isompia. Leo on ottanut homman ihan rauhallisesti, Nata on hieman komennellut mutta yllättävän hyvin on ensimmäinen päivä uudessa kodissa muuten sujunut.

Oli liikuttavaa miten luottavaisesti Molly lähti mukaamme. Kiitos Aino ja Costa Blancan rescuekoirat, että piditte tyttösestämme huolta tähän asti. Enää ei tarvitse Mollyn maailmalla kodittomana kierrellä, hän on nyt osa meitä.



Ensimmäisellä kävelyllä kotona

perjantai 23. marraskuuta 2012

Huominen

Tänä iltana olen jännittynyt mutta samalla iloinen. Uskalsimme ottaa askeleen ja tarjota kodin vielä yhdelle kodittomalle. Pikkuinen Molly, joka on etsinyt kotia Suomessa jo melkein 1,5 vuotta haetaan kotiin huomenna. Toivon, toivon, että kaikki menee hyvin. Toivokaa tekin. Mollyn takia. Hän on kärsinyt jo tarpeeksi. Huominen muuttaa yhden pienen koiran elämän, ja myös kaikkien meidän täällä Snabelbackassa. Tervetuloa Molly, odotamme sinua.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Köllötellään

Kaamos selvästi vaikuttaa myös eläimiin. Tuntuu siltä, että meilläkin kaikki vaan makoilevat laiskoina ja pullukoina sohvilla ja tyynyillä. Kun on pimeää, niin edes leikkiminen ei pahemmin huvita. Ja ihmekös tuo, kun itsekin melkein nukahtaa pystyyn. Lepäillään siis yhdessä, ja haaveillaan valosta ja lämmöstä.


Köllöttelen tässä paremman tekemisen puutteessa

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Koirapuistossa

Eilen meillä oli tilaisuus käydä mukavassa koirapuistossa. Siis puistossa, ei missään kälyisessä aitauksessa. Oli tosi mielenkiintoista seurata Leon ja Natan käyttäytymistä siellä. Molemmat nauttivat olostaan, leikkivät kiltisti kaikenkokoisten koirien kanssa, tulivat luokse kun huudettiin ja olivat kaiken kaikkiaan mallikelpoisia koirakansalaisia. Natakaan ei yhtään rähjännyt, ei edes isoille koirille.

Minullakin oli hauskaa ihan vaan katsellessa koirien iloa. Niin, ja kaiken kukkuraksi Leo rakastui erääseen tyttökoiraan. Yhtään ei haitannut se tosiseikka, että herra itse on kastroitu ja narttu oli kaksi kertaa Leksan kokoinen. Kyllä rakkaus on sokea!


Koska tapaan taas se ihanan nartun?


torstai 15. marraskuuta 2012

Toipumista

Törö voi jo paremmin. Sain eilen arvokasta hoitoapua, kun yksi ihana ihminen otti Törön hoitoonsa ja ruiskutti parafiiniöljyä ja nestemäistä ruokaa kissan suuhun (no, kissa itse ei sitä arvostanut). Homma viimeisteltiin vielä ummetuslääkkellä, ja illalla sitten Törö vihdoin kakkasi. Mikä ilo yhdestä jätöksestä!

Aamulla Törö jo söi hieman, joten nyt uskon, että asiat kääntyvät parhain päin. Olin jo kovin, kovin huolissani. Kuulin, että Törön veli Paju oli myös kärsinyt samoista oireista siellä Australian auringossa, joten kaamosmasennusta tämä ei sittenkään taida olla.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lääkärissä

Törön syömättömyys jatkuu edelleen, joten tänään menimme sitten eläinlääkärille. Neidistä otettiin kaikki mahdolliset kuvat ja kokeet, mutta mitään selkeää syytä paastoon ei löytynyt. Kissa parka on jo vähän kuivunutkin, joten nyt se täytyy ainakin saada juomaan jotain, ja toivottavasti myös pikku hiljaa syömäänkin. Eläinlääkäri epäili, että ehkäpä kisun suolistossa on joku langanpätkä tai muu sellainen, ja neulomisen harrastajana myönsin tämän olevan mahdollista. Nyt yritämme parafiiniöljyä käyttäen saada suolen toimimaan.

Olen ollut todella huolissani. Toivottavasti Törö paranee pian. Muuta mahdollisuutta en uskalla edes ajatella.


I am ill... says Törö the cat.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Paastolla

Kissat ovat olleet muutaman päivän ihan omituisia. Mikään ruoka ei maistu. Ihan sama mitä filettä tai raksua laittaa kuppiin, kukaan ei juurikaan syö. Muuten ne ovat ihan normaalisti ja tyytyväisen oloisia, joten en ole pahemmin vielä huolestunut. Valkoisille kissoille ei varmaan pieni syömättömyys olekaan haitaksi, niillä on sen verran paljon vararavintoa (lue: läskiä), mutta Törö voisi jo alkaa syömään.

Ajattelin jo syyksi kaamosmasennusta, mutta meidät ihmiset se ainakin laittaa syömään entistä enemmän, toteaa nimimerkki toinen käsi karkkipussissa. Ei auta siis kuin katsoa mitä tuleman pitää.


Leave me alone, I know what I'm doing...

perjantai 9. marraskuuta 2012

Me kaksi

Eilen illalla Snabelbackassa oli hiljaista ja rauhallista, sillä Isännät olivat katsomassa eppunormaalia. Vietimme eläinten kanssa laatuaikaa sohvalla loikoillen. Minä ja Törö olimme sylikkäin ja kävimme seuraavanlaisen vuoropuhelun:

Minä: "Rakastan sua"
Törö: "Mää"
Minä: "Rakastan sua"
Törö: "Määä"
Minä: "Rakastan sua"
Törö: "Määääää"

Sitten vaikenimme. Enempää sanoja ei tarvittu.


Me kaksi


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Yököttää

Eilen aamulla löysin eläinten ruokakaapista jonkun sinne unohtuneet kissojen märkäruoan, ja annoin sen kissoille yhdessä raksujen kanssa. Ruoka maistui, mutta eipä aikaakaan, kun Törö oksensi kaiken ulos, ja hetken kuluttua myös Manu. Mitä lie moskaa oli tuo märkäruoka. Aika harvoin sitä kissoille ostankaan, kun raksut ja liha maistuvat. Niin no, Manu ei lihasta perusta, hän on kuivamuonamiehiä.

Eiliseen mahtui myös ilouutinen. Ne pari vanhaa hylättyä pikkukoiraa jonka kohtaloa surin ovat löytäneet uuden kodin. Tällä kertaa toivottavasti loppuelämänsä ajaksi. Onneksi joku vielä osasi arvostaa kahta vanhaa mummukoiraa.


Sisäfileestä ei mee vatta sekaisin, sanoo Törö



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Onnea Törö

Snabelbackassa on juhlapäivä, sillä Törö alias Ancient Glaukia täyttää tänään 2 vuotta. Onnea onnea sinä kissoista parhain! Päivänsankari on ollut tänään hieman nyreällä tuulella, sillä emäntä unohti ostaa lahjan. Tarjoilukaan ole miellyttänyt, sillä sisäfile pääsi loppumaan. Emäntä pyytää anteeksi ja toivottaa onnea vielä kerran, ja lupaa rientää huomenna lihakauppaan.


perjantai 2. marraskuuta 2012

Lobbarit

Törmäsin muutama viikko sitten vanhaan tuttuuni, joka kertoi harkitsevansa rescue-koiran ottamista. Minä tietenkin innostuin asiasta kovasti, ja päätin, että parhaita rescue-toiminnan mainoksia ovat tietenkin rescue-koirat itse! Niinpä Leo ja Nata lähtivät lobbausreissulle, ja laittoivat tietenkin parhaan hurmausvaihteensa päälle.

Eilen sitten törmättiin taas, ja sain kuin sainkin ilouutisen. Yksi koditon on pian ex-koditon, kun tähän perheeseen sopiva koiruus oli löytynyt Espanjan katukoirat ry:n kautta. Ehkäpä kahdella suloisella lobbarilla oli vähän osuutta tähän, näin uskon. Onnittelut täältä Snabelbackasta!


Onni on oma koti, miettii Nata



torstai 1. marraskuuta 2012

Odotus

Jos kävelee iltapäivällä meidän talomme ohi, niin melko varmasti olohuoneen ikkunasta pilkistää muutama pieni ja vähän isompi pää. Yhtenä päivänä tulin kotiin paljon tavanomaista aikaisemmin ja olin varma, ettei kukaan ole ikkunalla odottamassa. Mutta kyllä vaan, Nata siellä jo odotteli emäntää. Kyllä tuntuu aina hyvältä tulla kotiin.


Odotus

tiistai 30. lokakuuta 2012

Tuiterissa

Kissanminttu on tunnetusti aine, joka saa monet kissat sekaisin. Toimii myös meillä. Valkoiset pojat saavat siitä aika mukavat kiksit. Mutta löytyy muutakin päänsekoittajia. Yhtenä iltana haudutin iltateetä, kun huomasin, että kissat kiertelevät kupin ja teepakkauksen ympärillä. Ja kyllä vaan, Pukka -merkkinen yrttitee saa valkoiset katit ihan tuiteriin. Teepussille voi siis löytyä monenlaista käyttöä. Kelpaisikohan tämä niksipirkkaan?


Mauno: "Hik...täshä on aikash kiva maku"

maanantai 29. lokakuuta 2012

Teline

Töröllä on mukava tapa tulla aina syliin tai jos syliä ei ole saatavilla niin ainakin jotenkin ihmisen lähelle. Tässä käytetään nuorta Isäntää telineenä. Mukavasti lämmittää vaikkapa syyspakkasilla!


torstai 25. lokakuuta 2012

Pipan muistolle

Tuli uutinen
kovin surullinen:

Törön siskon tie
tänään taivaaseen vie.

Pipa kaunokainen
elit elämän liian lyhyen.


En koskaan tavannut Pipaa, mutta seurasin hänen elämäänsä kasvattajan kotisivujen ja omistajansa facebook-sivujen kautta. Nuoren kissan elämä päättyi aivan liian varhain. Osanottomme Pipan perheelle ja ennen kaikkea toivomme, että sen kaksi pientä pentua selviäisivät elämään. Voi, miten murheellinen päivä tästä tulikaan.

Vastahankainen

Nata on viime aikoina ollut varsin vastahankainen lähtemään aamu- ja iltalenkille. Varsinkin aamut ovat vaikeita. Ilmeisesti pimeys ja viilenneet ilmat eivät miellytä tyttöstä. Päivällä hän kävelee reippaasti, mutta aamuisin saa houkutella ja maanitella.

Emäntä istuu vielä aamukahvilla, kun Isäntä alkaa huhuilemaan eteisessä. Nata ei ole kuulevinaankaan, korkeintaan vinkaisee hieman ja katsoo minua levottomasti. Joka aamu lankean sitten siihen, että otan neidin syliin ja kannan hänet kuistille valjaisiin puettavaksi. No, kukapa ei ymmärtäisi Nataa? Eiväthän pimeät aamut ja illat juuri houkuttele ulkoiluun, vaikka se hyvää tekeekin.


Anna mun olla rauhassa...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Puntarilla

Eilen tuli käytyä puntarilla muutaman eläimen kanssa. Nata-possu painaa 4,5 kiloa, Törö 4 kiloa, Leksa 8,5 kiloa ja Manu-roikale yli 6 kiloa! Huimin painonnousu on Töröllä, joka painoi kotiin tullessaan puolivuotiaana vähän alle 2 kiloa. Mutta hoikka on neiti edelleen, pelkkiä pitkiä jalkoja.

Natan ja valkoisten kissojen painoa pitää tarkkailla eniten. Sterilaatio valitettavasti aiheuttaa lihomisherkkyyttä, ja enimmäkseen sisällä oleskelevat entisen kollikissat ovat vaaravyöhykkeessä. Koirat sentään saavat paljon liikuntaa, sillä niidenhän pitää viedä ihmiset lenkille 3 kertaa päivässä.


Apua! Mitenkäs paksu mä olenkaan?

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pullukka

Viime viikolla jo hieman epäilin, ja tänään asia varmistui: Nata on selvästi lihonut! Neiti on nykyään aika pullukka. Kuinka näin on päässyt käymään? Ehkäpä osasyynä ovat ne aktivointipalloon laitetut herkut, joita ei ole miinustettu tavallisen kokoisista ruoka-annoksista. Ainakin liikuntaa on harrastettu runsaasti, joten siinä kohtaa omatuntoni on puhdas. Täytyypä pikkuisen tarkkailla neitokaisen syömisiä, sillä ylipaino ei ole hyväksi. Voi voi! Kukapa nyt dieetistä tykkäisi?!



En oo lihonu, en varmana!


maanantai 15. lokakuuta 2012

Mätsärin sankarit

Eilen järjestettiin Liedossa Match Show Turun eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi. Olin siellä toimihenkilönä, ja sain yhtäkkiä päähäni ilmoittaa Leon mukaan monirotuisten sarjaan. No, isäntä kuskasi Leksan paikalle ja menimme kehään. Olin katastrofaalisen huono esittäjä, joten siitä johtui, että Leo sai sinisen nauhan. Tulimme kuitenkin toiseksi sinisissä, joten palkintopysti ja ruusuke tuotiin ylpeinä kotiin. Hienoa Leo!

Innostuin menestyksestämme niin, että päätin toisenkin kerran viedä Leon mätsäriin. Pitäisi vaan hieman harjoitella koiran esittämistä ensin, ettei tuomarin tarvitse kuivasti huomauttaa: "Jospa laittaisit koiran toiselle puolellesi, että minäkin näkisin sen". Hehheh.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Herkkä tyttönen

On jännää huomata, miten koirien käytös on muuttunut vähän yli vuodessa. Natasta esimerkiksi on tullut tosi herkkä. Jos alussa se ei lotkauttanut korvaansakaan millekään riitelylle, nyt on toisin. Viimeksi tänä aamuna, kun hieman korotin ääntäni nuorelle Isännälle (köh), Nata vilahti salamana sängyn alle turvaan. Pikku raukka, luuli, että hänelle huudetaan. Sain jonkun aikaa maanitella, hyvitellä ja sylitellä ennen kuin neiti oli taas rauhoittunut.

Nata muistuttaa luonteeltaan yhä enemmän vanhaa Hessua. Jaa miksiköhän? Mahtaako syy olla jonkun hemmottelevan ja palluttavan omistajattaren?


Minä olen niin herkkä, sanoo Nata

maanantai 8. lokakuuta 2012

Hylätyt

Lauantaina oli eläinhoitolassa avoimien ovien päivä. Minäkin jonkinlaisena yhdistyksen aktiivina olin paikalla. Yleensä en anna hoitolan kodittomien pesiytyä sydämeeni, mutta tällä kertaa kävi toisin. Kaksi vanhaa pikkukoiraa oli joutunut pois kodistaan, hoitolaan odottamaan kohtaloaan. En saa näitä hylättyjä mielestäni. Ajattelen niitä koko ajan, kaltereiden takana, karussa kopissa odottamassa. Se on niin surullista, että itkettää. Ottaisin ne omakseni, jos voisin. Mutta ei, Snabelbackan eläinkiintiö on täynnä. Pelkään, ettei kukaan halua adoptoida kahta koiravanhusta. Ja ehkä lopetuspiikki olisikin armeliaampi vaihtoehto.

Ja onhan se oikein, että näiden kahden kohtalo koskettaa. Sen pitäisi koskettaa jokaista. Ihminen, miksi olet niin julma? Sitä en koskaan ymmärrä.

Leo, yksi onnekkaista

perjantai 5. lokakuuta 2012

Voihan sade!

Sataa, sataa ropisee. Eilen iltapäivälläkin oli sellainen kaatosade, että koirien kanssa odoteltiin tovi josko se laantuisi ennen ulos lähtöä. No, ei se loppunut joten ei kun sadekamppeet päälle ja ulos. Kumpikaan koirista ei tykkää märästä, ja molemmat riehaantuvat aina lenkin jälkeen. Natakin yritti eilen kaivautua sohvan täytteisiin, kun oli niin inhottava olo.

Tänä aamuna kävi sitten niin, että Natan valjaat juuttuivat pikalukituksestaan kiinni. Sain jonkun aikaa lirkutella, että sain nahkaiset valjaat pujoteltua litimärän koiran yltä, mutta onnistui se sentään. Ääh! Toivottavasti iltapäivällä on jo poutaa.


Inhottava sade, sanoo Nata

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Vegetaristi lihakaupassa

Törö on ollut tällä viikolla aika vähäruokainen. Osittain se voi johtua töihin paluustani, mutta joka tapauksessa ruoka ei ole maistunut neidille juuri lainkaan. Jos laitan kuppiin nappuloita, niihin ei kosketa (ja jos käännän selkäni Manu tai Pekku syövät ne).  Mieluiten jonkun pitää seisoa vieressä rohkaisemassa ja hokemassa: "Syö, syö..."

 Pitää varmaan hakea taas kauppahallista sisäfilettä. Ei kyllä kehtaa ääneen sanoa, että se tulee kissalle. Kerran yksi lihamyyjä näytti närkästyneeltä, kun ostin pienen palan jotain kallista lihaa ja sanoin sen tulevan koiralle. Varsinkin kun seuraavaksi sanoin olevani itse vegetaristi. Heh heh.


Mä haluan lihaa!!!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sunnuntaina

Syyskuun viimeinen päivä. Manu kävi taas ulkoilemassa. Viisas kissa, kun sen valjaat heti alkuunsa vahingossa irtosivat, katti päätti varmuuden vuoksi palata heti sisälle. Tunsi vissiin olonsa alastomaksi. Asia korjattiin ja ulkoilu sai jatkua.

Koirien kanssa lenkkeiltiin Orikedon ja Halisten maisemissa. Juuri sopivan mittainen lenkki kaikkien muiden paitsi nuoren isännän mielestä. Aurinko lämmitti mukavasti. Lenkin jälkeen Leo ja Nata saivat herkkuaterian. Pitäähän sunnuntaisin syödä hyvin, ja nauttia muutenkin elämästä.


Manu ulkoilee


torstai 27. syyskuuta 2012

Pieniä vaelluksia

Syyspäivä. Auringon pilkahdus sateen jälkeen. Neulasten täyttämä polku, taas kerran uusi. Metsän tuoksu, keltaiset lehdet, tyhjiksi riivityt mustikanvarvut. Olen yhdessä kahden parhaan ystäväni kanssa. Ne nauttivat jokaisesta hetkestä, ja niin minäkin. Talvella kaipaan juuri näitä retkiä, ihan arkisia pieniä vaelluksia. Kotona sitten pötkötämme sohvalla, vatsat täynnä, vähän uupuneina mutta iloisina. Elämä. Joskus se vaan tuntuu niin hyvältä.






maanantai 24. syyskuuta 2012

Seurallinen

Huomasin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään Töröstä. Älkää silti luulko, että Törö olisi jotenkin jäänyt vaille huomiota täällä Snabelbackassa. Päinvastoin! En voi kuvitella seurallisempaa eläintä kuin Törö. Hän ei mitenkään jää huomaamatta.

Jos olen syömässä tai kahvittelen, Törö istuu pöydänkulmalla. Aamulla hän vaatii kuivattuja kaloja erittäin kovaäänisesti, lopun päivää määkii muuten vaan. Jos olen kellarissa pyykkihommissa, Törö seuraa. Jos menen yläkertaan touhuamaan, Törö seuraa. Jos istun sohvalle, Törö tulee syliin. Jos laitan ruokaa, Törö haluaa keikkua olkapäällä (ja varastella). Missä olenkin, siellä on myös Törö. Jos siis kärsitte yksinäisyydestä, hankkikaa itämainen kissa.






tiistai 18. syyskuuta 2012

Valokuvassa

Leo ja Nata kävivät ihan oikealla valokuvaajalla otattamassa muotokuvat. Aika hikinen urakka, sillä kumpikaan ei pysynyt paikallaan kovin montaa sekuntia kerrallaan. Sain koevedokset ja ilahduin, miten monta hyvää kuvaa koiruuksista oli saatu otettua. Tulee vaikea valinta mistä kaikista teetetään varsinaiset kuvat.

Kuvia ei tietenkään saa tiedostomuodossa, joten otin kuvia koevedoksista ja rikon näin varmasti kaikkia mahdollisia lakeja. Mutta onhan teidän kaikkien pakko nähdä edes pari hienoa otosta!


Natan hieno poseeraus

Leksa pirtsakkana


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Hammashoidossa

Leo käytettiin torstaina hammaskiven poistossa. Sain vinkin, että Livian maaseutuopiston Paimion yksikössä on eläinlääkärin vastaanotto ja siellä hyvä palvelu. Ja se on aivan totta! Paikka oli tosi edullinen, ystävällinen ja kiireetön, onhan kyseessä opetusklinikka. Suosittelen! Lisäbonuksena olivat kauniit varsinaissuomalaiset maisemat matkan varrella. Oi, jos voisin vielä valita, niin haluaisin opiskella itsekin siellä.

Leksa oli koko illan varsin vaisua poikaa, mutta seuraavana päivänä jo aivan oma iloinen itsensä. Hoidetuista hampaista on iloa pitkäksi aikaa, eikä vähiten emännälle, jonka vieressä öisin ei enää tunnu pahanhajuinen koiran hönkäys...


Mitä ne laittoivat drinkkiini kun näin väsyttää?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Hui Kauhistus

Yhtenä päivänä Manu oli ulkoilemassa nuoren Isännän kanssa pihalla, kun kadulta säntäsi irrallaan oleva koira kohti pahaa aavistamatonta Maunoa. Mikä neuvoksi? No, kissa luikerteli salamaakin nopeammin irti valjaista ja juoksi suoraan kotiovelle! Koira korjattiin talteen ja Mauno sisälle. Ajattelin silloin, että mahtaako kisu enää uskaltautua ulos tämän kauhukokemuksen jälkeen, mutta Manu-poika ei olekaan arkalasta kotoisin. Ulkoiluretket jatkuvat niin kuin ennenkin.



Mauno, pihan kruunaamaton kuningas

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Natiainen

Natu, Natula, Natsula, Natiainen. Siinä meidän tyttösemme lempinimiä. Tästä arasta ja varautuneesta pikkuisesta on tullut vähän yli vuodessa tosi reipas ja rohkea, mutta myös aikamoinen sylikoira. Nata myös seuraa minua joka paikkaan kotonakin. Kaikkein liikuttavinta on kuitenkin se, miten hän painaa päänsä syliini ja nukahtaa. Se on luottamusta, se on rakkautta.


torstai 6. syyskuuta 2012

Puussa ja maassa

Manu haluaa ulkoilla joka päivä, ja niinpä tänäänkin, kylmänä syyskuun päivänä, laitoin vanhan toppatakin päälle ja vein kissan ulos. Katsastimme tonttia, ja käväisimmepä naapurin puolellakin, sillä siellä on mukava omenapuu mihin oli kiva kiivetä ja tähyillä ylhäältä maailmaa.

Manun ja minun suhde on selvästi parantunut näiden yhteisten ulkoiluretkiemme ansiosta. Nykyään Manu seurustelee kanssani enemmän sisälläkin. Se on varmaan nyt onnellisempi kuin ennen.

Päivän oivallus: anna aikaasi ystäville.



maanantai 3. syyskuuta 2012

Onnekkaat

Viikonloppuna Helsingissä ja Oulussa järjestettiin Löytökoiralauantai. Tapahtuman tarkoituksena on esitellä rescue-toimintaa ja tietenkin myös tavata tuttuja. Emme päässeet paikalle, mutta olimme hengessä mukana. Jopa TV1 huomioi tapahtuman pääuutislähetyksessään. Hieno homma! Costa Blancan rescuekoirienkin kautta jo ainakin 18 koiraa on saanut uuden kodin. Uusi elämä, uusi mahdollisuus hylätyille koirille ja myös meille perheille.

Eilen illalla makasin pää pyörryksissä hämärässä huoneessa, vierelläni uskollinen Leo. Mietin kuinka onnekkaita olemmekaan molemmat, kun hoidamme ja pidämme toisistamme huolta, hyvinä ja huonoina päivinä. Yhdessä onnelliset.





torstai 30. elokuuta 2012

Ajantaju

Miten koko ajan tuntuu siltä, että aika ei riitä, vaikka olen ollut päivät kotona? Joka ilta ajattelen, että en viettänyt tarpeeksi aikaa Törön kanssa, leikittänyt Pekkua tai jaksanut olla kauaa ulkona Manun kanssa. Ja miten en taaskaan muistanut harjata Leksaa tai aktivoinut Nataa. Päivät kuluvat, mutta mihin?

Olen sairauslomalla kovan huimauksen takia, ja selvästi hieman hajamielinen ja poissa tolaltani. Kyllä asiat järjestyvät, eikä kenelläkään ole mitään hätää. Jospa huomenna tekisin tuon kaiken, tai ainakin osan siitä. Pääasia, että olemme yhdessä. Tänään, huomenna, aina.


maanantai 27. elokuuta 2012

Tursaleet

Yhtenä päivänä tullessamme kaupasta kotiin meitä odotti seuraavanlainen näky:



Kissoja suorastaan tursusi tiskialtaista. Aikamoisia roikaleita nuo pojat, eikö totta?

torstai 23. elokuuta 2012

Hoidossa

Jos Leksa olisi ihminen, se olisi varmasti ammatiltaan sairaanhoitaja. Leolla on nimittäin intohimona hoitaa kaikkia. Jos olet allapäin, Leo laittaa päänsä syliisi. Kissojen korvat hoidetaan nekin säännöllisesti. Ja kun naapuri pistäytyi ja valitti rakkoa kantapäässä, Leo nuoli senkin terveeksi. On siis turvallista olla täällä kotona, hyvässä hoidossa.

torstai 16. elokuuta 2012

Kippurahäntä

Lämpimät elokuun päivät ja illat ovat jatkuneet, ja ulkoilu töiden jälkeen on parasta mitä voi olla. Ensin reipas lenkki koirien kanssa, ja sitten Mauno ulos. Muu porukka istuu parvekkeella ja ihmettelee, kun Manu kulkee pihalla häntä kippurassa. Hännän asento kertoo miten onnellinen Manu on. Miten pienestä voi omakin onni olla kiinni: aurinkoinen iltapäivä omalla pihamaalla ja kis kis kippurahäntä.


tiistai 14. elokuuta 2012

Piikkitassu

Olimme taas Haunisissa lenkkeilemässä. Alueesta ollaan vissiin muokkaamassa jonkun sortin virkistysaluetta, sillä puita on karsittu ja paikkoja myllätty. Roskat ainakin ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Mikä ihme siinä roskaamisessa on niin mukavaa? Kertokaa joku minulle.

No, koirat olivat taas vauhdissa, Nata keppiensä ja Leksa marjojensa kanssa. Ja kuinka ollakaan, loppumatkasta Leolle kävi köpelösti: vattupuskasta meni piikki tassuun, ja kävelystä ei tullut enää mitään. Isännän piti kantaa Leksa autolle, onneksi matkaa ei ollut kuin kilometrin verran. (Ja onneksi Leksa ei ole leonberginkoira.) Kotona ei piikkiä enää löytynyt, joten kaikki hyvin ja tassu kunnossa.

Manu on tykästynyt ulkoiluun ja kiljuu koko ajan ovella, katit mylläävät kellarissa ihan hullun tavalla ja Törö määkii muuten vaan nonstop, joten hiljaista hetkeä ei Snabelbackassa taatusti ole. Ihania ja aurinkoisia syyskesän päiviä vaan kaikille!