sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kaikkiruokainen

Törö ei tunnetusti ole kovinkaan nirso sapuskansa suhteen. Kun viime viikolla tarjoilin eläimille maksalaatikkoa, Manu ja Pekku vähän ihmettelivät, mutta Törö pisteli poskeensa hyvällä ruokahalulla. Mutta ei siinä vielä kaikki. Eilen kokkasin kuten aina lihaa Isännille ja kasvisruokaa itselleni. Lautasella oli tofukuutioita odottamassa paistamista. Eikä tarvinnut kuin selkänsä kääntää, niin johan siinä oli Törö syömässä. Tofua. Ihan pokkana. Alkaisikohan sekin vegetaristiksi?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Tohvelisankari

Nata ei yhtään tykkää kylmästä. Hän on siinä samanlainen kuin emäntänsä. Vaikka tytöllä on takki päällä, eilenkin hän halusi lenkiltä pian kotiin, vaikka pakkasta oli vain seitsemisen astetta. Päätinkin siis ihan ex tempore lähteä Natan kanssa temppukurssille. Siellä nimittäin luvattiin opettaa koiraa tuomaan omistajalleen tohvelit, ja pitäähän koiralla olla talvella muutakin tekemistä kuin jahdata Töröä sisällä. Näen jo silmissäni miten huutelen sohvalta: "tohvelit tänne!" ja Nata-parka retuuttaa eteisestä 41-numeroisia ainoja. Tohvelit kun taitavat olla isommat kuin koira itse...


Vai joudun minä muka kotitöihin?

tiistai 24. tammikuuta 2012

Huomiota

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä Manu-kissa jää helposti aika vähälle huomiolle. Meillä onkin nyt nuoren Isännän kanssa menossa erityinen Maunon huomioimiskampanja. Eli joka kerta, kun Manu ilmestyy Törömökistä tai jostain muusta piilopaikastaan, alamme molemmat huudella: "Maunoo, Maunoo, Maunoo..." ja kisu saa rapsutuksia ja silittelyä. No, hellyydestä Manu tykkää, mutta mahtaakohan se ajatella: "Mitä hemmettiä nuo kaksi tuossa oikein kailottavat? Ei hetken rauhaa missään!"


maanantai 23. tammikuuta 2012

Hoitajat

Eläimillä on ihmeellinen kyky hoitaa ihmistä. Jos ihminen on sairas, allapäin tai väsynyt, eläimet tulevat luoksesi ja lohduttavat. Ne myös lämmittävät ihmistä kylminä öinä. Lemmikeistä on siis paljon hyötyä!

Snabelbackan emäntä kompuroi äänestysreissulla ja loukkasi polvensa, ja suunniteltu metsäretki vaihtui sohvalla apeana makailuun. Leo, Nata, Törö ja Pekku tulivat heti lohduttamaan, ja asettuivat tuntikausiksi makaamaan kurveihini. Olo tuntui heti paremmalta.


Lähellä on hyvä olla

torstai 19. tammikuuta 2012

Pissaliisa

Olen aikaisemminkin kertonut, että Nata ei ole sisäsiisti. Olemme yrittäneet kaikkemme, että pissatusvälit olisivat lyhyet, niin että vahingoilta vältyttäisiin. Kun eläimiä on viisi, sotkua riittää muutenkin tarpeeksi. Iltalenkki tehdään aika myöhään, ja aamulla ensimmäiseksi kaapataan koira kainaloon ja viedään ulos. Niin kuin tänäkin aamuna lähdettiin jo ennen kuutta.

Vähän ennen kahdeksaa tulin olohuoneeseen nostamaan rullaverhon ylös. Ja mikäpä siinä sohvan vieressä olikaan: iso pissalammikko. Puulattialla. Täytyy myöntää, että repesin täysin. Tästä lähtien koirilla ei enää ole asiaa olohuoneeseen yöllä ja aikaisin aamulla. Jospa pissa sitten tulisi vaikka eteisen muovimatolle. Kohta koko huusholli haisee, eikä se kuulosta mukavalta, vaikka en muuten turhantarkka olekaan.


Enhän minä tahallani...

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Vieraskoreat

Eilen meillä kävi vieras, joka ei niin kovin paljoa välitä eläimistä. No, meillä on aika hankala olla kylässä, jos ei ole eläinten ystävä. Heti eteisessä Leo teki tuttavuutta hyppäämällä vierasta vasten. Hänet lahjottiin heti hiljaisiksi puruluun avulla. Toimii aina hyvin. Nata päivysti tapansa mukaan koko ajan keittiön pöydän alla, eikä onneksi ollut pahemmin häiriöksi.

Kissoja ei sitten niin vaan pantukaan ruotuun. Joku on sanonut, että maatiaiset eivät ole seurallisia. No, tämä ei koske Pekkua, joka pyrki koko ajan sitkeästi keittiön pöydälle missä oli menossa ruokailu ja kahvittelu. Törökin rakastui heti vieraaseemme, ja yritti päästä iholle. Kun mikään lahjonta, uhkailu ja kiristys ei auttanut, katit paiskattiin kellariin kuivattujen kalojen kanssa. Kun ne oli syöty, alkoi protestointi. Seurustele siinä sitten, kun puhetta säestää kovaääninen "Miauuu, Mauuu, Mouuurrr!" ja tarmokas raapiminen. Pitäisiköhän kutsua useammin vieraita?


Mekö päällekäyviä? Ei oo perää!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Ikäkysymys

Rescue-koirissa on se kurja juttu, ettemme useinkaan tiedä niiden ikää, eli emme pääse viettämään niiden oikeita synttäreitä. Leon syntymäajaksi on merkitty helmikuu 2009, eli papereiden mukaan se täyttäisi pian 3 vuotta. Olemme jo pitkään epäilleet, että se on huomattavasti vanhempi. Vastaantullut rouva esitti taannoin arvion, että Leksa olisi jo noin kahdeksanvuotias päätellen kuonon harmaantumisesta. (Eläinlääkäri arvioi kesällä pojan iäksi 2-5 vuotta.) No, mekin olemme kallistuneet siihen suuntaan, että Leo on aika vanha koira. Sen lonkat ovat aika huonot, ja olemus välillä aika äreä, joten sillä saattaa olla kipuja. Elämä kadulla on tietenkin jättänyt jälkensä sekin.

Joka tapauksessa ensi kuussa on siis tulossa varsinainen synttäriputki, sillä Isännät, Leksa, Manu ja Pekku juhlivat. Juhlahumua on siis luvassa Snabelbackassa!

Minäkö vanhus? Muuten vaan väsyttää...

torstai 12. tammikuuta 2012

Havaintoja

Eilen iltalenkillä naapurin Emäntä tuli vastaan Huskynsa kanssa. Lähdettiin siinä sitten kuljeksimaan yhtä matkaa niitä näitä jutellen. Jossain vaiheessa minä neropatti ihan vitsinä lohkaisin, että kun näitä susihavaintoja on täällä päin ollut, niin onkos teidän koira sattunut olemaan viime aikoina karkuteillä? Emäntä siihen, että Joo-o, itse asiassa on ollut ihan tässä joulun jälkeen... Noh, onneksi sitä ei sentään ehditty ampua sutena, vaan pääsi turvallisesti takaisin kotiin. Noita pyssymiehiä kun on viime aikoina liikkunut lähiseudulla. Huh!


Nataa ei onneksi voi luulla sudeksi, on sen verran pieni ja suloinen

tiistai 10. tammikuuta 2012

Rakkaudesta

Blogikirjoitukset ovat olleet viime aikoina aika surumielisiä, ja välillä jopa kärttyisiä. Uutuudenviehätys viiden eläimen hoitamisesta on hävinnyt, ikävä koetellut, ja pimeä ja kylmä vuodenaika vienyt voimat. Kissojen mellastus, Leksan ärhentely ja Natan pissailu ovat kiristäneet pinnaa.

Viime yönä heräsin ja tunsin jonkin lämpimän olennon nukkuvan vieressäni. Se oli Törö, jonka pieni pää oli painautunut kainalooni. Silitin sitä varovasti. Niin kaunis, ihana ja luottavainen.Yritän muistaa tuon yöllisen hetken kauneuden, kun taas seuraavan kerran joku tekee kolttosiaan. Ei rakkaus ole koskaan helppoa, sen eteen pitää tehdä työtä. Mutta minun mielestäni vaivannäkö kannattaa.


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kulkukoira

Menin perjantaina koirien kanssa ensimmäisen kerran koirapuistoon. Paikalla oli vain yksi russeli, johon molemmat koirat ottivat ystävällisen kontaktin. Nata ja tämä Dexter leikkivätkin yhdessä, mutta Leo enimmäkseen kierteli aidan reunoja. Kun Dexterin oli aika lähteä kotiin, Leo halusi mukaan.

Tänään tehtiin sitten uusi yritys. Puistossa oli meidän lisäksemme vain yksi koira. Leo ei kiinnostunut siitä yhtään, haki vain rakoa aidasta. Nata leikki ja touhusi pallon kanssa, ja pärisi toiselle koiralle. Leksaa ei seura kiinnostanut. Ja toisen koiran lähtiessä taas sama juttu: Leo tahtoi mukaan. Jotenkin tämä teki minut kovin surulliseksi. Leo lähtisi kenen mukaan vaan, ja se etsii koko ajan pakotietä.  Kerran kulkukoira, aina kulkukoira?

perjantai 6. tammikuuta 2012

Koulutusta

Vähän aikaa sitten kerroin, että aioin yrittää kouluttaa kissoja käyttäytymään paremmin ruokailutilanteissa. No, olemme harjoitelleet ahkerasti joka päivä, ja koulutus on alkanut tuottaa tulosta. Tätä olemme treenanneet: Kissat eivät saa olla pöydällä, kun ruoka otetaan esiin. Itsepintaisimmat ryökäleet karkotetaan suihkupullon avulla. Suhisen aina samalla "psssss, pssss"...millä simuloidaan vesisuihkauksen inhottavuutta. Sitten kun ruoka on valmiina kupeissa käytän koiran naksutinta kertomaan, että syömään saa tulla. Tämä toimii jo aika hyvin! Koirat saavat sapuskan samaan aikaan. Koirien pitää totta kai istua ja katsoa silmiin, ennen kuin annan kupin eteen.On ilo seurata, kun viisi eläintä syö hyvässä järjestyksessä.


Kaamee kuri täällä nykyään, miettii Nata

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Manun ikävä

Mitähän eläimet mahtavat miettiä, kun isännät yhtäkkiä katosivat kuvioista. Koirat selvästi odottavat, ne syöksyvät ovelle ja ikkunaan kuullessaan auton äänen tai askelia kadulta. Kissatkin ovat olleet aika vaisuja. Kaikken surullisin on Manu parka. Sillä on kova ikävä isäntäänsä. Manuhan ei koskaan nuku minun kanssani, vaan se hiippailee aina nuoren isännän viereen. Nyt se on joutunut nukkumaan yksin. Manu tulee toki luokseni, mutta esimerkiksi syliini se ei tule. Ei, vaikkei muitakaan sylejä ole tarjolla. Mahtaa se iloita kun sen oma ihminen pian taas on kotona.


tiistai 3. tammikuuta 2012

Harrastuksia

Eilen minulta kysyttiin, että mitä harrastuksia minulla on. No, mietitääs...Kotiin tultuani huomasin, että joku oli oksentanut torkkupeitolle. Pesin sen. Sitten Nata pissasi ulos lähtiessä kuistin lattialle. Siivosin. Sitten Leksa sieppasi vessan lattialta kissankakkareen. Lakaisin ylijääneet hiekat. Vähän myöhemmin huomasin, että joku oli pissannut olohuoneen lattialle. Imuroin ja pesin kaikki lattiat. Illalla Törö oksensi ruokansa. Putsasin sen. Kissat varastivat tulppaanit maljakosta. Kuivasin lattian. Nukkumaan mennessä huomasin, että Leksalta valui pissaa, koska se oli syönyt lunta. Kävimme vielä ulkona. Ja kaikki tämä normaalin ruokinnan, ulkoilutuksen ja vessalaatikoiden siivouksen lisäksi. Niin että juu, on minulla harrastuksia. Siivous ja pyykkääminen.

Ääh! Ruoka oli sen verran pahaa, joten se piti oksentaa ulos.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui tiukasti kylkimyyryä sohvalla viettäen. Koirat ja kissat pakkautuivat yhteen hakemaan turvaa toisistaan ja emännästä. Meno oli taas kuin sotatoimialueella heti kuudesta lähtien. Inhoan tuota iltaa aina vaan enemmän. Monta eläintä on taas tänäkin vuonna säikähtänyt ilotulitteita ja lähtenyt karkuteille, ihan turhaan. Minun puolestani ilotulitteet saisi vaikka kieltää, mutta monet niistä tykkäävät, ainakin paukkeesta päätellen.

Hyvää, parempaa uutta vuotta 2012! Muistakaa rakastaa lähimmäisiänne!