tiistai 24. tammikuuta 2012

Huomiota

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä Manu-kissa jää helposti aika vähälle huomiolle. Meillä onkin nyt nuoren Isännän kanssa menossa erityinen Maunon huomioimiskampanja. Eli joka kerta, kun Manu ilmestyy Törömökistä tai jostain muusta piilopaikastaan, alamme molemmat huudella: "Maunoo, Maunoo, Maunoo..." ja kisu saa rapsutuksia ja silittelyä. No, hellyydestä Manu tykkää, mutta mahtaakohan se ajatella: "Mitä hemmettiä nuo kaksi tuossa oikein kailottavat? Ei hetken rauhaa missään!"


1 kommentti:

Saara kirjoitti...

Todennäköisesti, mutta hieno idea silti :D Itsekin huomaa että helposti kiireessäs arjessa huomioi eniten niitä jostka tulevat sitä rapsutusta vaatimalla vaatimaan...