lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kiintymys

Pistäydyimme eilen illalla Stockalla, ja tapasimme eläintarvikeosastolla viehättävän naishenkilön suloisen italianvinttikoiransa kanssa. Rouva oli puheliasta sorttia, ja teimme heti tuttavuutta. Minua viehätti tapa, miten kauniisti hän jutteli koirastaan, ja miten rakastavasti sitä pidettiin sylissä ja selvästi muutenkin hemmoteltiin. Näiden kahden välinen kiintymys oli selvästi nähtävissä.

Kun kuulin koiran olevan jo aika iäkäs, mietin, miten rouva aikanaan tulee selviämään parhaan ystävänsä menetyksestä. Missä on rakkautta, siellä on myös aikanaan kovaa ikävää, tuskaa ja murhetta. Tämän murheen pelossa monet sanovat, etteivät enää ota uutta lemmikkiä vanhan kuoltua. Minä kuitenkin uskon, että yhteinen aika, vaikka lyhytkin, on kaiken vaivan arvoista. Toivottavasti vinttikoiralla ja sen emännällä on vielä paljon yhteistä aikaa luvassa, ja ehkäpä vielä tapaamme jossain. Jäitte mieleen.


Leksa, mamman kainaloinen

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Matalapainetta

Matalapaine viipyilee Snabelbackan yllä. Välillä sataa kuin saavista kaataen. Jotenkin tuntuu ihan syksyltä. Kukaan ei viihdy parvekkeella, vaan aikaa vietetään sohvalla makoillen ja ulos tähyillen: voisiko jo mennä kastumatta ulos?

No, kun ilmat ovat ankeat, voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä peiton alle, ottaa eläimet kainaloon ja ottaa vaikka nokoset. Lomaa se on tämäkin, ja ehkäpä lepo onkin juuri nyt parasta mitä voi olla. Nautitaan hetkestä.

Törön mielestä on mukavaa, kun emäntä on kotona

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus

Snabelbackan juhannus on sujunut leppoisasti, kuinkas muuten. Emäntä käväisi pienellä lomareissulla, ja ikävä oli taas kova puolin ja toisin. Täytyy varmaan lopettaa matkustelu kokonaan. Törökin oli poissaolosta niin vihainen, ettei ollut näkevinäänkään emäntäänsä puoleen vuorokauteen.

Kissat viihtyvät muiden huvien puutteessa entistä paremmin kellarissa. Törö, tuo ikuinen Houdini oli keksinyt tavan luikerrella kellarin rappujen alle (siellä on hiiriä) ja saunaan pienen pienistä koloista. No, tuo rappujen alle vievä kolo on nyt tukittu, varmuuden vuoksi. Ei niinkään sen takia, että säälisimme hiiriä, vaan sen takia, ettei kukaan paksukainen juutu sinne.

bloggaajan apulaiset Törö ja Pekku

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Huuto

Toissailtana Leo oli, kuten tavallista, nukkumassa sängyllämme päiväpeiton päällä. Halusin jo itsekin käydä nukkumaan,joten yritin varovasti herätellä sitä. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä Leo alkoi huutaa kauhealla äänellä. Se oli kauhun, pelon ja kivun huuto. En ole koskaan kuullut eläimen huutavan sillä tavalla. Silloin ymmärsin, että Leolle on joskus tehty pahaa. En tiedä, mitä se on joutunut kokemaan, mutta lupaan, että se paha ei koskaan tule toistumaan.

Näistä synkistä ajatuksista ihan muihin tunnelmiin. Sunnuntaina sain olla mukana Koirien Turvakodin järjestämässä koirapuistotapaamisessa. Että oli ihana nähdä kymmeniä hyvinvoivia entisiä tarhakoiria yhdessä temmeltämässä. Niitä on tosiaan onnistanut. Tukekaa ihmiset eläinsuojelutyötä! Pienikin apu voi muuttaa jonkun elämän. Leo ja Nata ovat muuttaneet minun elämäni, kun ensin joku muu antoi niille uuden mahdollisuuden.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Peli-ilta

Jos olette luulleet, että vain ihmiset käyvät peli-iltoja viettämässä, olette hakoteillä. Olimme nimittäin lauantaina Costa Blancan rescuekoirien järjestämässä koirien peli-illassa Espoossa, ja hauskaa oli! Sinne oli tuotu monia erilaisia koirien aktivointipelejä ja -leluja, joita koirakot sitten vuoron perään kävivät tutkimassa ja nameja etsimässä.

Leo tapasi myös vanhan tutun Asokan tarhalta joka tuli samaan aikaan Suomeen. Herrat tervehtivät toisiaan ystävällisesti. Toisin kävi, kun Nata törmäsi vanhoihin kämppäkavereihinsa Golfoon ja Perlaan. Mikä rähinä! Nata teki kerralla selväksi, että noitten kanssa en enää halua olla tekemisissä. No, kuten sanottua, ilta oli muuten onnistunut, ja kaksi erittäin väsynyttä koiraa uinaili takapenkillä paluumatkalla. Otetaan taas uusiksi!



Nata vauhdissa



maanantai 11. kesäkuuta 2012

Leon vuosipäivä

Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Leo tuli kotiin. Aika on mennyt nopeasti! Leo on kyllä yllättänyt joka tavalla positiivisesti (no, okei, hän pissailee joskus sisälle, mutta kukaan ei ole täydellinen). Hänen sosiaalisuutensa ja ystävällisyytensä toisia koiria ja ihmisiä kohtaan on jotain aivan erityistä. Hänen äreytensä ja kiintymyksensä omia ihmisiä kohtaan on hellyttävää. Hän hoivaa kissoja, toimii jalkatyynynäni keittiössä, vahtii ohikulkijoita olohuoneen ikkunalla, leikkii aina yhtä innostuneena palloilla aitauksessaan. Meidän Leo, ainutlaatuinen. Rakastamme sinua!





perjantai 8. kesäkuuta 2012

Filmitähti

Leon kotiintulosta on pian vuosi. Ennen varsinaista juhlapäivää voidaan katsoa, miltä Leon elämä näytti vähän yli vuosi sitten. Juutuubista löytyy nimittäin pari videonpätkää, missä Leo ja kumppanit touhuavat  Asokan tarhalla. En ole käynyt siellä, mutta uskon, että tarha on varmaan ihan hyvätasoinen. Tarha on kuitenkin tarha, ja koti on koti, siellä saa illalla painaa päänsä pehmeälle patjalle.

Leo ennen:

Leo leikkii pallolla Asokan tarhalla keväällä 2011  ja  Leo ja kaverit keväällä 2011

Leo nyt:

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Haaste

Sain Kolmen kissan koplalta haasteen vastata muutamiin kysymyksiin. Vietin pari päivää mietintämyssy tiiviisti päässä ja kas tässä on tulos. Snabelbackan salat tulevat nyt julki:

1. Jos yksi toivomuksesi toteutuisi, mitä toivoisit?
Toivoisin, että meidän ihmisten itsekkyys ja ahneus häviäisivät maailmasta.

2. Hienoin hetki viime keväänä/talvena?
Jokaisena päivänä on ollut joku hieno hetki, useimmiten se, kun kotiin tullessa vastassa on kaksi iloista koiraa ja kolme enemmän tai vähemmän tyytymätöntä kissaa.

3. Jos voisit tehdä jonkun asian toisin, mikä se olisi?
Olisin vähemmän kärsimätön.

4. Mikä on ärsyttävin piirre ihmisessäsi?
Leo ja Nata vastaavat: Ärsyttävintä emännässä on se, ettei hän ole hetkeäkään paikoillaan. Haluaisimme makoilla enemmän hänen kyljessään.

5. Mikä on hienoin piirre ihmisessäsi?
Törö vastaa: Se, että hän ymmärtää hienostuneen makuni ja ostaa minulle sisäfilettä. Ulkofile ei ole läheskään yhtä hyvää.

6. Jos päivässä olisi pari ylimääräistä tuntia, mihin käyttäisit ne?
Makoilisin sohvalla eläimet kainalossani.

7. Jos pitäisi valita yksi kirja, jonka "maailmassa" eläisit, minkä kirjan valitsisit?
Ehkä se olisi Ylpeys ja ennakkoluulo. Ei joka-aamuista töihinlähtöä, ainoana murheena se, mistä löytäisi aviomiehen. Sitäpaitsi empire-linjaiset mekot ovat kauniita.

8. Jos voisit valita yhden kissablogeista tutun kissan kotiisi, kuka se olisi?
Ehdottomasti Kolmen kissan koplan Nanna. Itämaiset ovat vieneet sydämeni.

9. Jos et pitäisi kissa-aiheista blogia, mikä olisi toinen aihe mistä voisit blogata?
Koska en ole muodikas enkä osaa sisustaa, pitäisin ehdottomasti yhteiskuntakriittistä blogia.

10. Jos saisit yhtäkkiä 300 euroa ja se pitäisi käyttää heti, mitä ostaisit?
Koska minulla on jo kaikkea, käyttäisin rahat eläinsuojelutyöhön, vaikkapa tukemalla Espanjan koiratarhoja.

11. Mihin kysymykseen haluaisit tällaisessa haasteessa vastata, ja mikä vastaus kysymykseesi olisi?
Kysymys voisi olla vaikka: Mikä on elämän tarkoitus?  ja vastaus siihen olisi: Rakasta lähimmäistäsi, karvaista ja karvatonta.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Lihaa!

Kissat ovat tunnetusti lihansyöjiä. Perustan Snabelbackan kissojen ruokavaliolle muodostaa kuitenkin kuivamuona täydenettynä lihalla, harvoin märkäruoalla ja muilla herkuilla. Varsinkin Törö on alusta asti ollut hulluna lihaan. Manu ja Pekku eivät alkujaan osanneet syödä raakaa lihaa lainkaan. Nyt Pekkukin on päässyt lihan makuun, mutta vaikka tarjolla olisi sisäfilettä (Törön herkkua), Manu narskuttaa mieluiten nappuloitaan. Vähän sama juttu kun joskus usein lapsilla, että valmisruoka maistuu äidin tekemää paremmalta.

masu täynnä sisäfilettä, nyt kelpaa ottaa tirsat

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Tuliaiset

Minulla on tapana tuoda matkoilta tuliaisia eläimille (ja miksei ihmisillekin). Ei niin pientä reissua, ettei laukustani löytyisi kaikille jotain mukavaa. Eilen palasin kotiin parin päivän poissaolon jälkeen. Koirat olivat riemuissaan: "Emäntä tuli!! Mitä se toi!!" Kissat saivat herkkuruokaa Stockmannilta, ja olivat tyytyväisiä. Koirille olin ostanut tavallisuudesta poiketen vain nameja. Leo ei meinannut millään uskoa, ettei mamman repussa ole hänelle uutta lelua. Se kuopi ja ruopi reppua niin tarmokkaasti, että reppu oli viisainta viedä turvaan komeroon. Taas nähtiin miten viisaita eläimet ovat, ja miten hassuja me ihmiset, kun hemmottelemme ne pilalle. Ei ole seuraavalla kerralla kotiin tulemista ilman kunnon tuliaisia, sanoo Leo.


Mamma tuotti Leksalle ison pettymyksen...