lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kiintymys

Pistäydyimme eilen illalla Stockalla, ja tapasimme eläintarvikeosastolla viehättävän naishenkilön suloisen italianvinttikoiransa kanssa. Rouva oli puheliasta sorttia, ja teimme heti tuttavuutta. Minua viehätti tapa, miten kauniisti hän jutteli koirastaan, ja miten rakastavasti sitä pidettiin sylissä ja selvästi muutenkin hemmoteltiin. Näiden kahden välinen kiintymys oli selvästi nähtävissä.

Kun kuulin koiran olevan jo aika iäkäs, mietin, miten rouva aikanaan tulee selviämään parhaan ystävänsä menetyksestä. Missä on rakkautta, siellä on myös aikanaan kovaa ikävää, tuskaa ja murhetta. Tämän murheen pelossa monet sanovat, etteivät enää ota uutta lemmikkiä vanhan kuoltua. Minä kuitenkin uskon, että yhteinen aika, vaikka lyhytkin, on kaiken vaivan arvoista. Toivottavasti vinttikoiralla ja sen emännällä on vielä paljon yhteistä aikaa luvassa, ja ehkäpä vielä tapaamme jossain. Jäitte mieleen.


Leksa, mamman kainaloinen

Ei kommentteja: