torstai 30. elokuuta 2012

Ajantaju

Miten koko ajan tuntuu siltä, että aika ei riitä, vaikka olen ollut päivät kotona? Joka ilta ajattelen, että en viettänyt tarpeeksi aikaa Törön kanssa, leikittänyt Pekkua tai jaksanut olla kauaa ulkona Manun kanssa. Ja miten en taaskaan muistanut harjata Leksaa tai aktivoinut Nataa. Päivät kuluvat, mutta mihin?

Olen sairauslomalla kovan huimauksen takia, ja selvästi hieman hajamielinen ja poissa tolaltani. Kyllä asiat järjestyvät, eikä kenelläkään ole mitään hätää. Jospa huomenna tekisin tuon kaiken, tai ainakin osan siitä. Pääasia, että olemme yhdessä. Tänään, huomenna, aina.


maanantai 27. elokuuta 2012

Tursaleet

Yhtenä päivänä tullessamme kaupasta kotiin meitä odotti seuraavanlainen näky:



Kissoja suorastaan tursusi tiskialtaista. Aikamoisia roikaleita nuo pojat, eikö totta?

torstai 23. elokuuta 2012

Hoidossa

Jos Leksa olisi ihminen, se olisi varmasti ammatiltaan sairaanhoitaja. Leolla on nimittäin intohimona hoitaa kaikkia. Jos olet allapäin, Leo laittaa päänsä syliisi. Kissojen korvat hoidetaan nekin säännöllisesti. Ja kun naapuri pistäytyi ja valitti rakkoa kantapäässä, Leo nuoli senkin terveeksi. On siis turvallista olla täällä kotona, hyvässä hoidossa.

torstai 16. elokuuta 2012

Kippurahäntä

Lämpimät elokuun päivät ja illat ovat jatkuneet, ja ulkoilu töiden jälkeen on parasta mitä voi olla. Ensin reipas lenkki koirien kanssa, ja sitten Mauno ulos. Muu porukka istuu parvekkeella ja ihmettelee, kun Manu kulkee pihalla häntä kippurassa. Hännän asento kertoo miten onnellinen Manu on. Miten pienestä voi omakin onni olla kiinni: aurinkoinen iltapäivä omalla pihamaalla ja kis kis kippurahäntä.


tiistai 14. elokuuta 2012

Piikkitassu

Olimme taas Haunisissa lenkkeilemässä. Alueesta ollaan vissiin muokkaamassa jonkun sortin virkistysaluetta, sillä puita on karsittu ja paikkoja myllätty. Roskat ainakin ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Mikä ihme siinä roskaamisessa on niin mukavaa? Kertokaa joku minulle.

No, koirat olivat taas vauhdissa, Nata keppiensä ja Leksa marjojensa kanssa. Ja kuinka ollakaan, loppumatkasta Leolle kävi köpelösti: vattupuskasta meni piikki tassuun, ja kävelystä ei tullut enää mitään. Isännän piti kantaa Leksa autolle, onneksi matkaa ei ollut kuin kilometrin verran. (Ja onneksi Leksa ei ole leonberginkoira.) Kotona ei piikkiä enää löytynyt, joten kaikki hyvin ja tassu kunnossa.

Manu on tykästynyt ulkoiluun ja kiljuu koko ajan ovella, katit mylläävät kellarissa ihan hullun tavalla ja Törö määkii muuten vaan nonstop, joten hiljaista hetkeä ei Snabelbackassa taatusti ole. Ihania ja aurinkoisia syyskesän päiviä vaan kaikille!



perjantai 10. elokuuta 2012

Ulkoilija

Olen jo pitkään höpissyt siitä, miten kissojen hyvinvointi huolestuttaa minua. Yksi murheenkryyni on ollut puuttuva ulkoilumahdollisuus parveketta lukuunottamatta. Viiden eläimen ulkoiluttaminen vie tietenkin paljon aikaa, mutta nyt olen päättänyt yrittää järjestää ulkoilua myös kissoille. Ensimmäinen koe-eläin oli Manu. Huomasi kyllä, että Mauno on ulkokissojen sukua, niin luontevasti ja pelottomasti se lähti tutustumaan maailmaan. Katsokaa vaikka, eikö se selvästi nautikin olostaan?



Aah, mä sain jo kiinni yhden ötökän!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Tyynynvaltaajat

Hurahdin ostamaan koirille uuden tyynyn olohuoneen lattialle. Se kun oli sopivasti samanlaista kangasta kuin sohvan peite, eli sopi siis hyvin sisustukseen. No, julkaisin tämän kuvan jo naamakirjassa, mutta oli aivan pakko laittaa se tännekin. Eli arvatkaa vaan, pääsivätkö koirat testaamaan uutta tyynyä? Ei maar, se on vallattu!


maanantai 6. elokuuta 2012

Paluu arkeen

Snabelbackassa on palattu arkeen, sillä loma on ohi ja Leksan punkkikarkoite ei selvästikään toimi enää. Huomasimme nimittäin aamulla nukkuneemme taas ison ja lihavan punkin vieressä. Punkki oli saanut jo tarpeeksi isännästään ja lähtenyt kävelylle. Yäk!

Huomaan miettiväni tosi usein tätä lemmikkieläimen asemaa perheessä, ja sitä, pystynkö tarjoamaan omilleni tarpeeksi hyvän elämän. Kun lemmikiltä on riistetty sen alkuperäinen tehtävä (metsästys, paimennus), onko meillä on tarjota tilalle muuta kuin sohvalla loikoilua, silittelyä ja syömistä? Tuntuu melkein siltä, että minua vaivaa huono omatunto. Olisikohan tänään metsälenkin aika?


No niin, mitä vielä mietit? Mennään jo metsään!!

perjantai 3. elokuuta 2012

Marjastaja

Leksalla on uusi harrastus: hän marjastaa. Lenkillä emme pääse yhdenkään vadelmapuskan ohi ilman, että Leksa poimii marjat suuhunsa ja vieläpä tosi näppärästi tassuaan apuna käyttäen. Myös mustikat kelpaavat. Hyvä meidän Leksa! Voi, jospa se poimisi marjoja myös emännälle...

 Kuljimme koirien kanssa taas kerran lähimetsässä, ja muistelin murheissani tuttua koiraa, jonka näin juuri siellä viimeisen kerran. Terri lähti sateenkaarisillalle aivan liian aikaisin käytösongelmien takia. Voisin kirjoittaa tästä pitkästikin, mutta totean vain, että liian moni koira lopetetaan saman syyn takia, ja turhaan. Juokse ja leiki iloisena koirien taivaassa, Terri. Viethän terveiseni Hessulle, jos satutte näkemään.

Hessu, hänkin jo sateenkaarisillalla


Leo, reipas marjankerääjä