torstai 30. elokuuta 2012

Ajantaju

Miten koko ajan tuntuu siltä, että aika ei riitä, vaikka olen ollut päivät kotona? Joka ilta ajattelen, että en viettänyt tarpeeksi aikaa Törön kanssa, leikittänyt Pekkua tai jaksanut olla kauaa ulkona Manun kanssa. Ja miten en taaskaan muistanut harjata Leksaa tai aktivoinut Nataa. Päivät kuluvat, mutta mihin?

Olen sairauslomalla kovan huimauksen takia, ja selvästi hieman hajamielinen ja poissa tolaltani. Kyllä asiat järjestyvät, eikä kenelläkään ole mitään hätää. Jospa huomenna tekisin tuon kaiken, tai ainakin osan siitä. Pääasia, että olemme yhdessä. Tänään, huomenna, aina.


Ei kommentteja: