maanantai 8. lokakuuta 2012

Hylätyt

Lauantaina oli eläinhoitolassa avoimien ovien päivä. Minäkin jonkinlaisena yhdistyksen aktiivina olin paikalla. Yleensä en anna hoitolan kodittomien pesiytyä sydämeeni, mutta tällä kertaa kävi toisin. Kaksi vanhaa pikkukoiraa oli joutunut pois kodistaan, hoitolaan odottamaan kohtaloaan. En saa näitä hylättyjä mielestäni. Ajattelen niitä koko ajan, kaltereiden takana, karussa kopissa odottamassa. Se on niin surullista, että itkettää. Ottaisin ne omakseni, jos voisin. Mutta ei, Snabelbackan eläinkiintiö on täynnä. Pelkään, ettei kukaan halua adoptoida kahta koiravanhusta. Ja ehkä lopetuspiikki olisikin armeliaampi vaihtoehto.

Ja onhan se oikein, että näiden kahden kohtalo koskettaa. Sen pitäisi koskettaa jokaista. Ihminen, miksi olet niin julma? Sitä en koskaan ymmärrä.

Leo, yksi onnekkaista

Ei kommentteja: