tiistai 31. joulukuuta 2013

Kiitollisuus

Lueskelin eilen Jon Westin kirjaa Aikani koirien turvakodissa. Se herätti paljon ajatuksia. Eläinsuojelu- ja rescuetyö on monesti hyvin raskasta. Ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä eläinten auttamiselle. Olkoon minunkin uuden vuoden lupauksenani olla vieläkin enemmän mukana eläinsuojelutyössä.

Näin vuoden lopuksi voin myös tuntea kiitollisuutta. Kiitos Leo. Olet koirista parhain. Kiitos Nata, että yhä rakastat. Kiitos Molly, että olen saanut oppia tuntemaan sinut ja hienon luonteesi. Kiitos Törö, että olet olemassa. Olet niin kaunis, ja paras juttukaverini. Kiitos komea Pekku, että tulet syliini hyrisemään. Ja kiitos Manu, että olet oma hieno, itsenäinen itsesi. Kiitos, että saan elää kanssanne tänäänkin. Rakastan teitä.



neljä kuudesta: Molly, Törö, Nata ja Pekku




maanantai 30. joulukuuta 2013

Ohi on

Joulu on nyt sitten ohi ja arki alkoi. Eläimet jäivät aamulla ihmettelemään, kun emäntä ja isäntä syöksyivät ovesta ulos. No, nuori isäntä jäi vielä kotiin, joten aivan keskenään ei karvakavereiden tarvitse päiväänsä viettää.

Joulussa parasta oli ehkä se, että Nata ja Molly pääsivät muutaman kerran juoksemaan vapaana, kun ulkoilimme lähimetsässä. Voi, miten hauskaa tyttösillä oli! Molly seuraa Nataa koko ajan, ja kun huudan "tänne" molemmat tottelevat hyvin (koputan puuta). Leksaa harmitti kävellä hihnassa, mutta en luota poikaan niin paljon, että päästäisin sen irti muuten kuin aidatulla alueella.

Mauno on viihtynyt lahjakorissa koko joulun ajan. Sitä ei haittaa edes se, että kuusen neulaset varisevat niskaan. Katsokaa vaikka.



perjantai 27. joulukuuta 2013

Leotuholainen

Ennen joulua kävin ostamassa lisää vaippoja Mollylle. Ostin kolme pakettia, ja kävin samalla ruokakaupassa. Kädet täynnä tavaraa siis. Tullessani sisälle laskin vappapaketit hetkeksi eteisen lattialle viedäkseni ruoat ensin säilöön. Aikaa kului ehkä pari minuuttia, ja keittiössä ihmettelin jo hieman, mitä ääniä eteisestä kuuluu. No, Leo oli repinyt vaippapaketin auki ja samalla syönyt reiän vaippoihin. En tiedä mikä houkutteleva tuoksu paketissa mahtoi olla.

Tarinan opetus: Älä laske meillä mitään tavaraa käsistäsi. Ikinä.



Tämän pitäisi sitten estää pissan valuminen lattialle...




keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulujorinoita

Joulu, joulu. Vettä on satanut lähes taukoamatta. Leolle ja Natalle tuli aattona pieni tappelu joululahjasta, Molly on kakannut toistuvasti lattialle ja Manulta paloi tänään hellalla häntä. Kuusi on kuitenkin vielä pystyssä, emmekä ole eksyneet koiralenkillä, vaikka onkin säkkipimeää lähes koko ajan. Eli ihan hyvin täällä menee.

Ihanaista joulunjatkoa kaikille!

Mauno ja palanut häntä

Pekku ja joulukuusi

Mulle! Mulle! Mulle!




perjantai 20. joulukuuta 2013

Positiivinen

Aamuheräämiset ovat aina vaan raskaampia. Yritän ajatella positiivisesti: huomenna on talvipäivän seisaus ja siitä ne päivät sitten pikku hiljaa alkavat pidentyä. Ja vesisade on parempi kuin kaamea liukkaus, on on!

Muuten tuntuu siltä, että voisi tehdä niinkuin Mauno. Käpertyä kerälle ja nukahtaa, nähdä unia kesästä.



torstai 19. joulukuuta 2013

Sipsejä ja salaattia

Kissat ovat olleet aika aktiivisia viime päivinä. Törö on riehunut jonkun säärisuojan kiinnitysnauhan kanssa yötä päivää, ja jokaikistä pussia, kassia, laatikkoa ja komeroa on rapisteltu, ilmeisesti joululahjojen löytymisen toivossa.

Myös lempisalaattipussi sai kyytiä, kun Pekku ja Törö kävivät sen kimppuun, ja eilen Törö havaittiin myös pää syvällä sipsipussissa. Rouskis, rouskis! Kaikkihan me syömme mielummin salaattia kuin sipsejä, eikö vaan? No, ainakin teoriassa...



Nam, salaattia!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pienet teot

Olen tänään taas saanut todistaa ihmisten auttamishalua ja eläinrakkautta. Mikaelin kirkolle oli kokoontunut satoja ihmisiä, kissoja, koiria, hevonen ja yksi skunkki julistamaan joulurauhaa eläimille. Hieno tilaisuus kertakaikkiaan. Vanha rouva toi korissa paikalle liki 20-vuotiaan Silvia-kissan, jonka näette kuvassa.

Kotimatkalla nappasin kyytiin kotoaan karanneen koiran, jonka ystävällinen nuoripari oli ottanut talteen, ja ajoin eläinhoitolaan. Huolesta soikeana olevat omistajat olivat jo kyselleet lemmikkinsä perään. Ilman noita auttajia koira olisi voinut päätyä ties mihin. Nyt se on jo matkalla kotiin.

Pienillä teoilla teemme yhdessä mailmasta paremman paikan. Älkää antako pessimismin voittaa!


rakastettu Silvia


perjantai 13. joulukuuta 2013

Kaivaudutaan

Kissat kaivautuvat mielellään kuka minnekin, varsinkin jos sisällä on viileää (ja meillä on aina). Kun oli pakkasta, Törö viihtyi monta päivää uuden fleecehuovan sisuksissa. Ja Mauno-poika keksi, että kellarin rapun likapyykkikorissa on mukava loikoilla, varsinkin kun olin heittänyt sinne kasan froteepyyhkeitä. Jos korissa olisi ollut nuoren Isännän hikisiä futistreenikamoja (hyh), tuskin Maunokaan olisi niihin pesäänsä tehnyt. Joku raja sentään Maunollakin.

Viime yönä sänkyyn oli kaivauduttu oikein isolla porukalla, taisi Seija-myrsky pelottaa. Ja aikamoista ryskettä se olikin! Ajattelin jo välillä, että lähteekö katto lentoon, vai kaatuvatko pihapuut.


Ei mua pelottanut se myrsky


tiistai 10. joulukuuta 2013

Mussukat

Meidän neidit Nata ja Molly eivät ole mitään ylimpiä ystävyksiä, mutta tulevat toimeen. Olikin siis jotenkin tosi hellyttävä näky tänä aamuna, kun molemmat ahtautuivat samaan koriin lämmittelemään miltei kylki kyljessä. Taisi neitosilla olla sen verran kylmä aamulenkin jälkeen, että seura kelpasi.

Eivätkö he olekin suloisia? Mamman pienet mussukat.



Tätä ei sitten oteta tavaksi, sanoo Nata

maanantai 9. joulukuuta 2013

Odotuksia

Uusi viikko alkoi talvisessa säässä. Pari viikkoa vielä töitä ja koulua ja sitten joululoma! Odotan yhteistä köllöttelyä eläinten ja muun perheen kanssa, ja toivottavasti hyviä ulkoilusäitä. Viime aikoina on tullut kierrettyä aina vaan niitä samoja koiralenkkejä, joten koirapuistoilu ja metsälenkit olisivat tervetullutta vaihtelua. Retki Ruissaloon eväitten kanssa... se kuulostaa mukavalta (kunnes Leksa kaataa termarin ja Molly varastaa voileivät).

Maunokin käväisi eilen ulkona, mutta muutaman minuutin ja äkäisen tassujen ravistelun jälkeen se halusi sisälle. Lumi ei tuntunut mukavalta, ja pakkastakin oli. Jokohan nyt loppuisi ulos maukuminen vähäksi aikaa?

Loppuun pieni mainos: Perinteinen eläinten joulurauhan julistus Turussa, Mikaelinkirkon edustalla sunnuntaina 15.12 klo 15. Mukana poliisihevoset ja Tesy. Tulkaa sinne kaikki kynnelle kykenevät!



Leksa odottaa jo kovasti joulua. Mitähän pukki tuo tänä vuonna?

 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lauantai-iltana

Viime postauksen jälkeen lenkitin parina päivänä koirat erikseen. Molly oli ensiksi hieman hämillään, mutta toipui nopeasti. Leo ja Nata puolestaan tuntuivat nauttivan hiljaisesta lenkkeilystä, joten saattaa olla, että olemme aloittaneet uuden käytännön.

Itsenäisyyspäivä meni matkaillessa, ja poissaollessani maa oli peittynyt lumeen. Nyt kuuluu sanoa: "Ihanaa, heti on valoisampaa". Niin kai sitten. Nöyrryn väistämättömän edessä. Luin juuri lehdestä, että yhä useammat ovat alkaneet käyttää liukuesteitä ja nastakenkiä. Me viisaat! Ei muuta kuin menoksi iltalenkille ja sitten saunaan.


Varjoja makuuhuoneessa


maanantai 2. joulukuuta 2013

Hyvää huomenta

Aamulla herätessä on sänky yleensä täynnä porukkaa (niinkuin yölläkin). Molly makaa polvitaipeessa, Nata pyrkii kainaloon, Leksa istuu vieressä ja murisee Isännälle joka huutelee aamukahville. Törö hyppii päällä ja määkii, Pekku hyppää yleensä myös tervehtimään kovaäänisesti kuristen. Vain yksi on joukosta poissa. Manu. Se joko miirii kellarissa tai hiippailee katsomaan omaa isäntäänsä, joka nukkuu yläkerrassa.

Jos olen matkoilla, kaikkein oudointa on aina se, ettei vieressä ole yhtään karvaista eläintä. Ei haittaa, vaikka nukkumatilaa kotona on vähän. Nukun silti parhaiten kavereitteni kanssa. Hyvää huomenta vaan kaikille!

Joko nyt herätään, kysyy Törö




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Äreä

Snabelbackassa ollaan tylsistyneitä. Pimeys, pimeys ja pimeys. Peilijäässä olevat tiet, sade ja tuuli. Ketään ei huvita. Mikään. Voisi yrittää puuhailla jotain sisällä, mutta ei jaksa sitäkään. Maataan siis, odotetaan kevättä.

Eläimet eivät varman kärsi kaamosmasennuksesta, mutta vaistoavat emäntänsä mielialat. Ja ne ovat tällä hetkellä taas melko äreät. Nyt kyllä pitäisi saada jotain piristystä ja pian...


Vahdin tätä hanskaa, kun ei ole muutakaan

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Havaintoja

Mauno tahtoi taas ulos, ja tällä kertaa hellyin. Lähdimme siis reippaasti ulos pikkupakkaseen. Aikansa katti pörhisteli rapulla, teki ylvään kierroksen kadulle ja takaisin, ja juoksi sitten ovelle. Taitaa olla niin, että ulkoilut on nyt ulkoiltu kevääseen asti. Tai sitten Manulla oli vaan huono päivä.


hyh hyh, miten koleaa, sanoo Manu


Meidän nurkissa pyörii muuten kettu. Minäkin näin sen eilen iltapäivällä, kun tuuheahäntäinen repolainen ylitti kadun. Se näky kyllä sykähdytti. Mukanani olevat koirat eivät jostain syystä havainneet kettua, ja hyvä niin, sillä siitä vasta rähinä olisi alkanut. Varokaa nyt, kaikki Kärsämäen rusakot ja vapaana juoksevat kissat! Saalistaja liikkuu kulmilla.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Reikiä

Aamulla oli sen verran pakkasta, että kaivelin vaatekaappia löytääkseni jotain lämmintä päälle. "Hei, tuollahan on tuo käsinneulomani raidallinen villatakki! Laitankin se päälle." No joo. Lähemmässä tarkastelussa kävi ilmi, että neuleessa oli kokonaista kolme reikää. Ja ei, asialla ei ole ollut Ötökkä Koi, vaan Törö, taas kerran. Ai helkkari, miten kalliiksi tuon kissan pitäminen tuleekaan... Saakohan ne reiät edes parsittua siististi umpeen?

Onneksi kaapista löytyi joku ehjäkin neule ja pääsin lähtemään töihin.


No mitäs jätit villatakkisi lojumaan johonkin!

torstai 21. marraskuuta 2013

Leikkiä ja totta

Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että kissoilla ei ole tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä (Törö nyt touhuilee paljonkin kaikkea mutta nuo valkoiset laiskimukset...). Päätin siis ryhdistäytyä ja parantaa tapani pitämällä pitkän leikkisession. Ensin juostiin ja törmäiltiin laser-hiiren kanssa (Molly ja Nata jäivät aina alle) ja sitten sai vanha huiskulelu kyytiä. Hauskaa oli myös leikittäjällä.


Pekku vauhdissa
 
 
Aamulla klo 6.45, raahustaessani räntäsateessa, vannoin kautta kiven ja kannon, että nämä koirat ovat viimeiset koirani. Jos ihminen on niin kaamosväsynyt kuin minä, on parasta tyytyä kissoihin. Tämä tarina on tosi.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Outoja hajuja

Sunnuntaina ennen Tesyaktiivien kokousta tuli käsky käydä hakemassa yksi löytökissa Pansiosta (olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kuljettajaksi). Otin oman kuljetushäkin ja hain pienen kiltin kisun ja vein sen eläinhoitolaan. Homma selvä.

Myöhemmällä toin sitten kopan kotiin ja jätin sen eteisen lattialle. Hetkessä ympärillä oli paljon porukkaa haistelemassa: "Haisee selvästi kissalle, mutta missä se on?" Jännä juttu, miten pienikin asia voi kiinnostaa ja toimia ikään kuin virikkeenä. Ainahan eläimet haistelevat tarkkaan vaatteeni ja kenkänikin hoitolakäynnin jälkeen, niin paljon mielenkiintoisia hajuja niihin on tarttunut.



Nuuh, nuuh, valkoinen kissa tummin merkein on matkustanut tässä

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tuulinen sunnuntai

Sunnuntai on aurinkoinen mutta kovin tuulinen. Myrskyäkin lupasivat. Tekisi mieli lähteä koirien kanssa metsään, mutta Tesyn aktiivien kokous kutsuu. Valo, se tuntuu niin ihanalta! Iloitsen kovasti lumettomuudestakin. Talvi tulee kuitenkin aikanaan.

Pekku on vallannut itselleen uusia paikkoja, mm. olohuoneen nojatuolin kirkasvalolampun vierestä. Se myös viihtyy Mollyn vaippojen päällä. Hyvä, että niin kalliille tavaroille on monenlaista käyttöä. Molly on onneksi ollut melko siisti neiti viime aikoina, mutta sitäkin kovaäänisempi.Pimeällä liikkuessa kaikki tuntuu jännittävän tavallista enemmän. Huokaus sitä meteliä...



Kiva tämmöinen uusi matto tässä

perjantai 15. marraskuuta 2013

Laiskurit

Koirat ovat yleensä tosi innokkaita lähtemään ulos. Kun ihmiset alkavat vetää pilkkihaalareita päälle, Molly riehaantuu haukkumaan ja kaikki säntäävät vauhdilla eteiseen.

Nyt on varmaan kaamosväsymys iskenyt koiriinkin, sillä iltalenkille lähtö ei innosta, varsinkaan jos emäntä ei ole lähdössä mukaan. Eilenkin, kun isäntä huuteli ulos, Leksa ja Nata, nuo laiskurit, leikkivät sohvalla kuuroa. Molemmat piti kantaa kuistille valjaisiin puettavaksi. No, ymmärrän hyvin, sillä minuakin nukuttaa iltaisin. Meillä päin kun vielä on niin pimeää, kun vain osa katuvaloista toimii. Merkkaile siinä nyt sitten. Höh.



Leikin mieluummin sisällä, sanoo Leo



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Maunon yllätys

Maunoon iski eilen illalla seurallisuudenpuuska. Tämä muuten niin paljon omissa oloissaan viihtyvä kissa hyppäsi Isännän viereen sohvalle ja kyhnäsi siinä pitkän aikaa. Siinä rapsuteltiin, siliteltiin ja seurusteltiin. Tämä seurallisuus on Maunolta melkein kunnianosoitus ja aina yhtä suuri yllätys.

Törö, Nata ja Molly huomasivat vähän ajan päästä rapsutusmahdollisuuden. Törö sai vielä tulla mukaan, mutta koiriin Manu veti rajan. Ei se koiria pelkää eikä inhoa, mutta ei vaan halua olla niiden lähellä. Jos meillä ei olisi koiria, Maunokin olisi varmaan ihan toisenlainen. Ympäristö muovaa meitä kaikkia, niin se vaan on.


Isännän kainalossa

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pimeys

Viikonloppu mennä hurahti aika laiskoissa merkeissä. Koirienkin kanssa kierrettiin ihan vakilenkkejä, ei mitään puistoilua tällä kertaa. Ostin lauantain Prismareissulla uuden lämpimän fleecehuovan josta eläimet tykkäsivät oikein kovasti. Siihen siis kietouduttiin päiväunille molempina päivinä. Aah. Kyllä näin marraskuussa pitää saada ottaa vähän rennommin, eikö?

Pekku on tykästynyt kirkasvalolamppuun. Aina kun lamppu on päällä, Pekku hakeutuu viereiseen nojatuoliin. Ja onhan sen lampun valossa mukava vaikka neuloa niitä iänikuisia pipoja (nyt menossa pipo nro 3, montako niitä vielä tulee?). Pimeys, pimeys! Et ole parhain ystäväni.



Nata mamman kainalossa

perjantai 8. marraskuuta 2013

Pipo

Neuloin viime viikonloppuna itselleni uuden pipon, sinapinkeltaisen palmikkopipon novitan isoveli-langasta. Ihan kiva pipo, vaikka itse sanonkin, sillä nehän eivät aina onnistu.

Eilen tulin kotiin jumpasta läpimärkänä (satoi kaatamalla) ja laitoin pipon kuivumaan eteisen kuivaustelineeseen. Lähdin sitten kauppareissulle, ja kotiin tullessani huomasin, että Leo mussutti piponi kanssa lattialla. Otin pipon käteeni. Siinä oli ammottava reikä. Törö oli taas iskenyt, ja Leksa viimeisteli tuhon. Pipo siis roskikseen ja uudet langat esille (onneksi on lankaa varastossa). Kun käänsin hetkeksi selkäni, lankakerä oli revitty tuhannen päreiksi. Teki jo mieli luovuttaa, mutta ei, seuraava kerä kehiin ja pipo puikoille. Nyt tekele on visusti lukkojen takana. Häh häh hää!


pipot ja lapaset, Törön salainen intohimo

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Mitä voi tehdä

Mitä voi tehdä:

Voi makoilla porukalla sohvalla. Voi lämmitellä toisen kyljessä öisin. Voi katsella ikkunasta ja haukkua yhdessä ohikulkijat. Voi tiskata yhdessä astioita. Voi mennä yhdessä kellariin pyykille. Voi touhuta kesällä omassa aitauksessa. Voi piilottaa nameja ja sanoa: "etsi!" Voi katsella toisten leikkiä, ja osallistua siihen itsekin. Voi harjoitella pikku temppuja. Voi levittää joogamaton lattialle ja joogata yhdessä. Voi istuskella sylikkäin. Voi rapsutella tai harjata jonkun turkkia ja huomata, miten siitä nautitaan. Voi painaa päänsä toisen kylkeen ja kuiskata: "rakastan sinua".



maanantai 4. marraskuuta 2013

Synttärit!

Meillä on tänään synttärit: Törö täyttää kolme vuotta. Onnea, onnea! Rakastamme sinua niin paljon.

Törö on uskomattoman upea kissa. Kaunis, hyväluonteinen, seurallinen. Oli todellakin kohtalon johdatusta, että päädyimme yhteen. Olin seurannut pentueen kehitystä ihan alusta asti kasvattajan sivuilta, ja ääneen ihastellut näitä pentuja, uskomatta kuitenkaan, että niistä joku voisi ihan oikeasti olla minun omani. Pennut tulivat sitten luovutusikään, ja lakkasin haaveilemasta. Kunnes sitten huhtikuussa 2011 huomasin, että Törö odotteli vielä omaa kotiaan. Ja loppu onkin historiaa...



synttärisankari

torstai 31. lokakuuta 2013

Löllykkä

Nyt on Snabelbackassa vietetty varsinaisia kissanpäiviä (miksi sanotaan kissanpäiviä, entäs ne koiranpäivät?), sillä meidän ihmisten sairastaessa vuoron perään on eläimillä koko ajan seuraa ja lämpimiä kurveja joihin painautua nukkumaan. Me ihmiset toivomme jo terveitä ja flunssattomia päiviä, kiitos!

Pekku, tuo mahdoton löllykkä, on aina maata rötköttänyt mitä kummallisimmissa asennoissa. Tällä tavalla herra loikoili sängyllä yhtenä päivänä. Tuosta näyttäisi jo olevan vaikea punnertaa ylös, ainakin tuolla elopainolla. Mutta ei hätää, Pekku on vielä ihan ketterä nuori herra.



hohhoijakkaa ku ramasee taas

tiistai 29. lokakuuta 2013

Rosmo

Molly on aika rosmo. Jos erehtyy jättämään keittiön pöydälle ihan mitä tahansa syötävää, ja kääntää hetkeksi selkänsä, joku on jo ehtinyt saalistaa. Ahnaaseen suuhun katoavat niin voileivät, kakut, pullat, keksit... tai ihan tylsät ja tavalliset koirannappulatkin.

Yhtenä päivänä olin laittamassa koirien ruokia kuppiin, kun minun piti mennä hakemaan lisää ruokaa kellarista. Kupit jäivät pöydälle. No, kaikkihan nyt arvaavat, että palatessani ne olivat tyhjät, ja Jollakulla oli maha täynnä.

Kumma kyllä, tämä mässäily ei näy neidin linjoissa mitenkään. Jaa-a, olisinpa yhtä onnekas.



aah...masu täynnä taas!


maanantai 28. lokakuuta 2013

Maunon ikävä

Mauno on masentunut. Enimmäkseen se vain nukkuu keittiön korissa. Minua harmittaa ja huolestuttaa. Ymmärrän kissaa, sillä se haluaisi mieluiten olla villi ja vapaa. Mauno ei viihdy muiden porukoissa. Kellariin se sentään menee välillä metsästelemään öttiäisiä, mutta muuten on meno aika vaisua.

Eilen olin sen verran piristynyt kaiken sairastamisen jälkeen, että päätin viedä kisun ulos. Ei tarvinnut kuin huutaa kerran eteisessä: "Maunoo", niin katti tuli juosten. Sitten ulkoiltiin. Liikutuin, kun näin miten se nautti olostaan. Ja sisälle ei olisi tultu millään. Maunolla on ikävä. Ulos, pois, maailmaan.



Tää ruohokin maistuu niin hyvälle!




perjantai 25. lokakuuta 2013

Potilaat

Viikko on mennyt sairastaessa. Sohva on tullut vähän liiankin tutuksi, sillä siinä on nukuttu, luettu dekkareita ja töllötetty telkkua. Yksinäistä ei sohvalla koskaan ole. Vähintään pari eläintä on aina seurana.

Nyt, kun olen jo päässyt pois sohvalta, sen on vallannut seuraava potilas, nuori Isäntä Törön, Natan ja Mollyn kanssa. Kiitos, karvakamut, että hoidatte meitä! Ilman teitä olisi taatusti paljon tylsempää!


Sopu sijaa antaa...


tiistai 22. lokakuuta 2013

Keppi

Eilen illalla Natalle oli käydä köpelösti. Olimme iltalenkillä, ja yritin kiirehtiä kotiin, pois kylmästä ja pimeydestä. Leo ja Molly kävelivät ihan reippaasti, mutta Nata hidasteli takanani. En katsonut kunnolla mitä oli tekeillä ennen kuin Nata pysähtyi köhimään suu kammottavasti avoinna. Voi kauhistus! Nata kakoi ja kakoi ja oli jo itsekin kauhistuneen näköinen kun mitään ei tullut ulos.

Olin jo ottamassa koira syliin ja säntäämässä juoksuun kohti kotia samalla manaten, että nyt meidän pitää lähteä päivystykseen (joka on huonossa maineessa täällä päin) ja peläten ehdimmekö ajoissa ja kuoleeko koira. Yht'äkkiä viimeinen kova köhähdys ja Natan kurkusta irtosi pieni keppi, tai tikku se oikeastaan oli.

Kotona yritin sitten tutkia mahdolliset vauriot, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt. Tyttönen itse oli kovin vaisu ja säikähtäneen oloinen, ja säikähtänyt olin minäkin. Koirat syövät jotain ulkona heti kun silmä välttää. Tällä kertaa selvisimme. Onneksi. Tarinan opetus: jos koira hidastelee, katso mikä sillä on hätänä.


Keppi juuttui kurkkuun, oijoi!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Virikkeitä osa 2

Joka aamu koirat odottavat, että emäntä antaisi heille namilelut. Ne ovat niitä palloja tai muita härpäkkeitä, johon laitetaan nameja sisälle ja joita sitten saa pyöritellä. Tämä on ainoa leikki, jota Mollykin osaa leikkiä, ja innokkaasti leikkiikin.

Koirien keskittyessä touhuihinsa minä hiippailen ovesta ulos. Tarkoituksena on mennä sekä tulla mahdollisimman vähin äänin. Aika hyvin se onnistuukin. Koirat kyllä haukkuvat tullessa, mutta hiljenevät äkkiä, kun en kiinnitä niihin mitään huomiota ainakaan viiteen minuuttiin (kiitos, Jan Fennell, että pelastit mielenterveyteni.)



siellä niitä nameja on, tulkaa ulos!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Törö ja possu

Yhtenä iltana Törö oli ihan omituinen. Se varmaan kaipasi kovasti Isäntää, joka oli taas työmatkalla. Onneksi se kuitenkin löysi korvaavan sylin. Natan vaaleanpunainen possulelu sai nimittäin toimittaa isännän virkaa. Aika hassu juttu.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kerjuulla

Hiippailin viime yönä kotiin syyslomareissultani. Päällimmäisenä tunteena oli (niinkuin aina) ilo ja helpotus, kun sain syliini innokkaan koiralauman ja kannoilleni yhden marisevan kissan. Ihana olla kotona taas.

Isossa kaupungissa oli entistä enemmän kerjäläisiä, ja yhdeksällä kerjäläisellä kymmenestä oli mukanaan koira. En nyt tässä puutu itse kerjäämiseen tai sen syihin, mutta minua säälittävät ne koiraparat jotka on valjastettu mukaan tähän bisnekseen. Monet näyttivät apaattisilta tai suorastaan huumatuilta. Elämä kadulla on kovaa kaikille. Hesy otti vähän aikaa sitten kantaa Hesan kerjäläisten mukana olevien koirien oloihin. Joku siitä jo marmatti, että huolehtisivat ihmisistä. No, eläinsuojelujärjestöt ajavat (ennen kaikkea) eläinten asiaa. Toivottavasti Isossa kaupungissakin on eläinsuojelijoita, jotka käyvät tarkistamassa kerjuukoirien oloja, ja siinä samalla vähän ihmistenkin.


 
Onneksi minä pääsin kadulta pois, sanoo Leo
 




torstai 10. lokakuuta 2013

Vaipat

Joku aika sitten ostin Lemmikkiasemalta turkasen kalliita (1 e/kpl) pissasuojia (vaippoja, sanoo nuori isäntä) lattiaa varten. Olen aina aamulla levittänyt kaksi sellaista Mollyn normaalille pissapaikalle, ja iltapäivällä kotiin tullessa jännittänyt, onko lammikkoa tehty vai ei.

Tyttönen oli kuivana yli viikon (ennätys!), mutta eilen oli pisulammikko ilmestynyt keskelle pissavaippaa. Hienoa! Ei mitään kiukun tunnetta emännällä, vaan iloisesti korjasin vaipan roskikseen.

P.S. Isäntiä odottaa työntäyteinen ja pitkä viikonloppu, sillä tämä emäntä häipyy syyslomalle. Saas nähdä, miten kova ikävä itse kullekin tulee. Se, joka jää kotiin, saa takuuvarmasti paljon kavereita kurveihinsa nukkumaan.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Haaste

Tartuin Naukulan Kerhon haasteeseen, missä jollekulle tehdään syvääluotaava haastattelu. Vastaajaksi valikoitui Törö. Olkaas kuulolla:

Haastattelija: Kerro ensin omin sanoin 11 asiaa itsestäsi.

Törö: Olen pian kolmevuotias itämainen lyhytkarvatyttö. Olin viimeinen pentueestani joka sai kodin.Uudessa kodissa vietin 2 ensimmäistä päivää sohvan alla. Suutuin kovasti, kun Manu ja Pekku tulivat minulle kaveriksi. Tulen hyvin toimeen koirien kanssa. Hyppään kuinka korkealle vaan. Rakastan kuivattuja kaloja ja lapasten nakertelua. Yöllä nukun peiton alla.

Haastattelija: Seuraavaksi vielä 11 kiperää kysymystä:

1. Mikä tehoaa?
 Ei mikään. Teen mitä huvittaa.

2. Yksin vai yhdessä?
Yhdessä tietenkin. Yksin on aina yksinäinen.

3. Kuunteletko radiota?
Ainoa media mitä seuraan ovat emännän aikakauslehdet ja kirjat, joihin tikkaan reikiä.

4. Mikä olisi paras aika herätä?
Vähän myöhemmin kuin mitä nuo idioottikaksoset. Ne läyhäpäät alkavat riehua jo neljän, viiden maissa, kun meikäläinen vielä kääntää kylkeä peiton alla.

5. Koska kehräät?
Silloin, kun rakastan.

6. Oonko mä susta söpö?
Nainen ei periaatteessa kehu toisen naisen ulkonäköä.

7. Miksei kaikilla kissoilla oo kotia?
 Koska maailma on epäoikeudenmukainen paikka.

8. Miks ihmiset on joskus tyhmiä?
 Koska niillä ei ole tarpeeksi sydämen sivistystä.

9. Ootko oikea- vai vasentassuinen?
 Etutassut, takatassut, on ne mulla hoikat ja hassut... Siis mikä kysymys tuo oli?

10. Kuka on sun paras kaveri?
Isäntä. Hento nainen kaipaa turvallista miesseuraa.

11. Mikä saa sut kaikista onnellisimmaks?
 Isännän syli iltaisin sohvalla. Se on Maailman Paras Paikka.



Olenko mä nyt julkkis?















maanantai 7. lokakuuta 2013

Vauhdikas viikonloppu

Viikonloppu oli vauhdikas. Lauantaina keräsimme eläinsuojeluyhdistyksen kanssa Turun Cittareissa 111 ostoskärryllistä eläinten ruokaa! Päivä oli raskas mutta antoisa. Kyllä ilahdutti huomata, miten paljon ystävällisiä ja anteliaita ihmisiä maailmassa vielä onkaan. Eläinhoitolan eläimet kiittävät!

Eilen sunnuntaina lähdimme iltapäivällä koirien kanssa Iso-Heikkilän puistoon. Tällä kertaa siellä ei valitettavasti ollut kavereita, mutta Leksa ja Nata viihdyttivät itseään palloleikillä ja Molly räksytyksellä, joten olihan meillä oikein rattoisaa. Leo kyllä leikkisi pallolla vaikka vuorokauden ympäri! Harmi vaan, että Nata on Leksaa nopeampi juoksija, ja yleensä nappaa pallon ensimmäisenä. Mutta ei Leo siitä suutu, hyväntahtoinen kun on.



Heitä jo se pallo!!


P.S. Molly on tehnyt ennätyksen, se on ollut jo viikon sisäsiisti! (No, nyt kun sanon tämän, varmasti on lammikko lattialla iltapäivällä...)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Eläinten päivänä

Tänään on maailman eläinten päivä. Suurimmalle osalle ihmisistä se ei merkitse mitään, mutta minä haluan päivän kunniaksi muistaa sen suuren vastuun, jonka olen ottanut laahaamalla kotini täyteen eläimiä. Osaanko, jaksanko ja ehdinkö pitää niistä kaikista hyvää huolta, ihan joka päivä, alusta loppuun asti?

Ja ettemme vaipuisi tänään mitenkään kovin synkkiin mietteisiin, kevennyksenä Manun pentukuva. Kuva on otettu maaliskuussa 2011. Eikö hän ollutkin niin syötävän suloinen?



rakastathan minua?

torstai 3. lokakuuta 2013

Virikkeitä, vol.1

Kahdella valkoisella katilla on omat metkunsa. Nämä herrat haluavat nimittäin juoda suoraan kraanasta. Kupissa oleva vesi ei millään kelpaa, vaikka kuppi olisi lasinen ja sijoitettu tiskialtaaseen. Ei! Juoksevaa vettä sen olla pitää, ja veden kanssa tietenkin myös leikitään niin, että lattia lainehtii.

No, pitäähän kissoilla olla virikkeitä.



kraana auki niinku olis jo!!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pakkasaamuna

Herättiin sitten oikein kunnon pakkasaamuun. On aika kaiva esiin toppavaatteet ja Mollyn talvivermeet. Täältä tullaan, hiihtokelit (yäk)!

Edellisen blogimarmatuksen jälkeen asiat ovat sujuneet aika mukavasti. Kiitos kommenteistanne. Ne lämmittävät kovasti mieltäni. Moni on varmaan ajatellut, että mitä tuokin aina valittaa, mutta suorasukaisuus on (valitettavasti) osa bloginpitäjän persoonaa.

Ostin lemmikkikaupasta koirille tarkoitettuja lattiansuojia. Kalliita kuin ryökäleet. Vielä niitä ei ole tarvittu, mutta huomenna testataan, osuuko pissa kohdilleen. Sisällä ei ole haukuttu kovin paljon, ulkona toki hilluttu entiseen malliin. Mutta kaikki riippuu pitkälti omasta pinnastani, eli siitä miten rauhallinen pystyn olemaan. Niin se vaan on, joten yritän kehittää luonnettani.

Yksi asia jota harvoin muistan mainita on, miten hyvin Molly tulee toimeen muiden perheen eläinten kanssa. Katsokaa vaikka. Eivätkö he olekin söpöjä?









torstai 26. syyskuuta 2013

Lapanen

Aamulla kun heräsin, tyynyni vieressä oli punainen lapanen. Törö oli sen siihen yöllä kantanut. Mistähän tyttönen tiesi, että tänään todella tarvittiin lapasia?

Olemme siirtyneet suoraan kesästä talveen. Puuttuu enää ensilumi (se tulee varmaan pian). Miten ihmeessä jaksan taas elää läpi pimeyden ja kylmyyden, odottaen epätoivoisesti uutta kevättä?


Onneksi sisällä on sentään lämmintä!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Touhuja

En tiedä, kuvittelenko, mutta näin syksyn tultua kissat ovat alkaneet käyttäytyä eri tavalla. Valkoiset kissat ovat usein aika levottomia ja pahantuulisia (ihan niin kuin emäntänsä), ja Törö on alkanut myös harrastaa. Viime päiviin on mahtunut mm. lapasen syömistä (mistä niitäkin aina löytyy?), vessaharjan kanniskelua huoneesta toiseen, keittiön kaappien päällä pomppimista, vain joitakin neidin touhuista mainitakseni. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea kellarissa mahdetaan touhuta (en halua tietää).

Manu pyrkii sitkeästi ulos joka päivä, mutta kylmän syystuulen puhaltaessa emäntää ei oikein kiinnosta pihalla seisoskelu. Anteeksi, veikkoseni!


Kaipaan toimintaa, onko selvä??


maanantai 23. syyskuuta 2013

Kehuja

Olen niin usein moittinut Mollya, että nyt pitää välillä kehuakin. (Voi tosin olla, että kun nyt kehun, on kepponen vastassa kotona). Eilen olimme koirapuistoilemassa ja leikimme piilosta. Minä ja isäntä menimme vuoron perään piiloon pöpelikköön, ja Molly oli aina nopein löytäjä! Namitus on tehnyt tehtävänsä, eli kontaktia haetaan tosi innokkaasti. Ja se on hieno juttu se.

Sisällä haukkumiseen kun vielä keksisi jotain. Voi jestas sitä komentelua ja meteliä varsinkin silloin, kun ollaan lähdössä ulos. Meillä ihmisillä saisi olla korvatulpat. Neidin ääni onkin tällä hetkellä ihan käheä. En tajunnut, että koirallekin voi käydä niin. No, näköjään voi. Hauhau!



kova haukkumaan, ai minäkö muka?

torstai 19. syyskuuta 2013

Älämölö

Tänä aamuna puoli kuuden maissa alkoi ihan järjetön älämölö, pauke ja ryminä. Valkoiset kissat siellä olivat jo hereillä ja vaativat ruokaa. Sama ryske toistuu illalla ennen yhdeksää. Lattialaudat vaan paukkuvat, kun nämä kaksi paksukaista painavat menemään.

Manu ja Pekku ovat molemmat aika lihavia, ja varsinkin Pekku muuten aika passiivinen, joten annan kissojen rymytä nälissään. Siinähän saavat liikuntaa ja kuluttavat samalla kaloreita. Sitten ruoka ja uni taas maittaa. Sama kuin meillä ihmisilläkin, treenin jälkeen voi huoletta syödä ja sitten levätä.



Masu täynnä on mukava kelliä

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kerrassaan outoa

Eilen olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Langan päässä oli aidosti huolestuneen oloinen nuori Isäntä: "Molly on ihan omituinen, siis varmaan kipee". Minä: "No herranjestas, mikä sillä on?" "No kun se ei oo pissannu lattialle, ja nukkuu vaan tossa sohvalla".

Tänään aamulenkillä kävelimme aikamme, kunnes tajusin, että jotain on pielessä. Molly ei nimittäin haukkunut lainkaan. Oli ihan hiljaista, tuulista ja hämärää. Kerrassaan outoa.



Minäpäs yllätinkin kaikki, nih!




maanantai 16. syyskuuta 2013

Raitapaita

Naukulan Helmistä oli otettu kaunis raitapaitakuva (no, Helmi on muutenkin niin kaunis). Piti sitten minunkin julkaista oma raitakuva. Tässä Mauno tähyää haikeana parvekkeella: Voi, jos tuonne vapauteen pääsisi...

Parveke ei koskaan korvaa kunnollista ulkoilua, mutta on tyhjää parempi. Sinne Manu tänäkin aamulla säntäsi haistelemaan syksyisen aamun tuoksua. Hyrr ja hurinat kaikille!



nyt vapauden kaiho soi...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sunnuntai

Eilinen tuli vielä vietettyä helteissä merkeissä Tesyn mätsäripäivystäjänä Raisiossa. Aika vähän koiria oli mukana, mutta saipahan jutella mukavien ihmisten kanssa ja mainostaa samalla Tesyn vapaaehtoistoimintaa. Auringonpistos oli kyllä aika lähellä. Syyskuussa, ajatelkaa!

Tänään vein koirat Iso-Heikkilän koirapuistoon, ja sinne tuli samaan aikaan neljä tosi kivaa koirakaveria. Meillä kaikilla oli tosi hauskaa! Natakaan ei pärise juuri lainkaan toisille, kun saa olla vapaana. Leksa hännysteli narttuja, ja Mollyn kanssa leikittiin piiloleikkiä. Minä piiloon namit taskussa, ja koira salamana paikalla. Kerrassaan mukavaa menoa taas, ja helppoa minulle, kun koirat saavat olla irti. Menen pian taas uudestaan puistoilemaan!

Ai niin, unohdin melkein, naapuriin tuli uusi koira Espanjasta, suloinen Chispa. Tervetuloa tyttönen!






perjantai 13. syyskuuta 2013

Omenat

Syksyn tullen omakotialueemme on täynnä omenoita. Niitä on laitettu sievästi tarjolle portinpieliin (se on mukava tapa), ja ihmiset viskelevät puoliksi syötyjä omenia pitkin ja poikin. Niitä putoilee kypsinä tai puolimätinä puista kadulle ja puskanjuuriin. No, onko tämä nyt joku ongelma, saattaa joku miettiä. Ei, ongelma ei ole suuren suuri, mutta...

Meidän koiramme nimittäin rakastavat omenoita. Villityksen aloitti Molly, ja muut seurasivat perässä. Lenkillä saa koko ajan olla kaivamassa jonkun suusta omenaa. Eihän niiden syönnistä sinänsä mitään haittaa ole, mutta ainakin Mollyn vatsa on tarpeeksi löysällä muutenkin. Huh. Joskus melkein toivon, että tulisi jo lunta, niin maassa olisi vähemmän syötävää (en usko, että sanoin tämän!).


Nam nam syötävää joka paikka täys!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Pikkuseikat

Eilen vietettiin porukalla aikaa parvekkeella. Saattaa olla, että eilen oli viimeinen todella lämmin ilta tänä kesänä (tai no, syksyhän nyt jo on).

Rauhaisaan oleiluun ei tarvinnut muuta kuin kupin kahvia, palan omenapiirakkaa ja hyvää seuraa. Vaihteeksi oikein sopuisaa ja mukavaa. Kukaan ei pissinyt eilen lattialle. Törö tosin yritti tuhota neuleeni jonka olin jättänyt lukitsemattomaan kaappiin, mutta onneksi vahingot jäivät vähäisiksi. Niin, ja joku oli kiipeillyt yläkerran verhoissa sillä seurauksella, että verhotangon pidike oli katkennut ja koko roska romahtanut alas. Mutta en antanut tuollaisten pikkuseikkojen pilata hyvää tuultani.
Olisipa aina yhtä rauhaisaa!


Leksa ja Mollyn häntä
 

Pekku ja Törö

perjantai 6. syyskuuta 2013

Tarkkana

Nykyään saa olla tarkkana. Törö nimittäin on keksinyt, että sivuovesta voi helposti livahtaa pihalle. Eilen aamulla olin ripustamassa pyykkejä ulos, ja ovi oli raollaan. Ennen kuin huomasinkaan, Törö oli ulkona. Tokihan katti saa ulos tulla, mutta valvotusti. Ajatella, jos olisin kiireissäni rynnännyt takaisin sisälle, ja Törö olisi jäänyt yksinään ulos koko päiväksi. Huh, mikä ajatus.

En siis ihmettele, että epätoivoiset ihmiset soittelevat eläinhoitolaan ja kertovat kissansa kadonneen. Se käy niin kovin, kovin helposti.



Varovaisuutta ulkoiluun, sanoo Törö


tiistai 3. syyskuuta 2013

Syksyinen maanantai

Syyskuu alkoi, ja saman tien alkoi tuntua aivan syksyltä. Eilen kotiin tullessa oli pakko sulkea makuuhuoneen ikkuna ja parvekkeen ovi (ne ovat olleet auki monta kuukautta), ja laittaa ilmalämpöpumppu päälle. Lyhyen työpäivän jälkeen rauhaisaa loikoiluaikaa tuntui olevan ihan rajattomasti. Ihmeellistä.

Koirat hakeutuivat lenkkeilyn ja syömisen jälkeen kuka mihinkin sohvannurkkaan. Törö piti minulle seuraa sohvalla, eikä Manukaan ei pyrkinyt ulos, vaan otti rennosti keittiön kopassa. Aika ihana syksyinen maanantai.




Aahhh...mä rentoudun