keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Rotta

Eilen olimme koirien kanssa taas hiekkakuopilla. Leksakin päästettiin vapaaksi, tosin hihna perässään, ja lumikinos menoa hidastamassa. Kuljin siinä Leon perässä, kun äkkiä huomasin, että Nataa ja Mollya ei näy missään. Huutelin. Ei ketään. Aivan hiljaista.

Haistoin palaneen käryä, ja palasin paikkaan, mistä olin ennenkin napannut raadonsyöjän itse teossa. Ja mitä näinkään: Mollylla oli suussaan ihan hemmetin iso rotta, ja Natalla jäniksenkäpälä. Mitkä orgiat! Ja Leo parka jäi ilman tätä hupia.

Ja ei, siitä rotasta ei ole kuvaa.


En saanut rottapaistia, mutta sain sentään maksalaatikkoa, sanoo Leo

P.s. Saimme tunnustuksen Naukulasta, kiitos http://naukulanperhe.blogspot.fi/!

Nyt pitäisi jakaa tunnustusta eteenpäin, mutta kaikilla seuraamillani blogeilla taitaa olla aika paljon lukijoita (pitäisi olla alle 200), joten tämä jää nyt mietintään.... olen joka tapauksessa oikein otettu tästä saamastamme tunnustuksesta.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Jokainen päivä

Jokainen päivä on onnen päivä. Näin lukee blogini otsikossa. Välillä tämä lausahdus unohtuu kiukutellessa jonninjoutavista asioista. Mutta totuus on se, että jokainen päivä jonka saa elää on periaatteessa onnen päivä.

Yritän aina löytää jokaisesta päivästä ainakin jonkun mukavan hetken. Itselle se tarkoittaa vaikka hyvän kirjan lukemista, tai lempiohjelmaa telkkarista (palaa takaisin, Downton Abbey!). Eläimillekin haluan tarjota päivittäin huippuhetken: herkkupalan, sylittelyn, leikin, tai vaikka vaan ihanan maharapsutuksen. Koirien mielestä ihan parasta on päästä riehumaan vapaana ulkona. Ja jos vielä löytyy joku herkullinen raato jostain maisteltavaksi, niiden päivä on täydellinen. Siinä se. Aika pienestä kiinni tuo onni.


siis me löydettiin tosi makee linnunraato! Nam!

torstai 24. tammikuuta 2013

Kaksi kuukautta

Molly on tänään ollut kotona kaksi kuukautta! Onnea! Nopeasti se aika meni, niinkuin aina.

Meillä toistellaan nykyisin Jutan superdieettiohjelmasta napattuja sloganeita: "Joko tehdään asiat kunnolla tai sitten ei tehdä ollenkaan" ja "kilo puuttuu tavoitteesta, ei voi olla tyytyväinen". Eli ei pidä pelästyä ja paeta niitä asioita jotka tuntuvat hankalilta, vaan tarttua toimeen entistä innokkaammin. Tämä totuus pätee koirien ja koko elämän kanssa.


meistä on tullut kavereita

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Hoitopäivä

Eilen meillä oli turkinhoitopäivä. Jokainen eläin kammattiin ja harjattiin. Leon turkki on työläin hoidettava, sillä jos ei sitä harjaa säännöllisesti, karva menee takkuun varsinkin korvien läheltä. Mollyn ja Törön karva on taas niin siloista ja suloista, että kevyt veto harjalla riittää. Leon tassukarvat trimmattiin, ja takapuolikarvat leikattiin (vähänkös on noloa). Jokainen tuntui nauttivan hoitohetkestä ja huomiosta.

Minä lähdin sitten punttisalille, ja sillä välin isäntä oli repäissyt ja vienyt vielä Natan pesulle. Viime kerrasta olikin jo aikaa. Neiti oli aikamoisen hurjistunut tästä, ja sai taas Natahepulin eli tuttavallisemmin Natulin. Ihanan hyväntuoksuinen koira kömpi sitten illalla viereen. Aika mukava ilta siis, meillä kaikilla.


maanantai 21. tammikuuta 2013

Positiivinen

Ensin sitä haukkuu jonkun pataluhaksi, ja sitten huomaa, että monta päivää onkin mennyt oikein hyvin. Eli Molly ei ole pissannut sisälle moneen päivään! Isäntä olikin sitten hieman hapan tänä aamuna, kun Leksa vuorostaan oli lorauttanut yläkertaan. Eli aina joku... hehheh. Leo nimittäin tykkää lumen syömisestä. No, kevät sitten ratkaisee aikanaan tämänkin pulman.

Katsoin eilen pitkästä aikaa telkusta Victoria Stilwellin ohjelmaa, ja inspiroiduin siitä kouluttamaan Mollya aamulenkillä. Yritin palkita namilla haukkumattomuudesta, ja mielestäni se sujui aika hyvin. Molly on fiksu koira, siitä ei ole epäilystäkään. Uskon kyllä ihan täysillä tähän myönteisillä tavoilla kouluttamiseen, kun on huomannut, ettei kielloista ole juuri hyötyä.

Näin positiivisella mielellä lähdemme uuteen viikkoon. Samaa valoisaa mieltä toivotan myös teille, jotka täällä blogissani käväisette!


Olen fiksu mutta emäntäni on vähän pönttö




torstai 17. tammikuuta 2013

9,5 kiloa

Ostin eilen 10 kilon ruokasäkin kissoille. Nyt siitä on jäljellä enää 9,5 kiloa. Miten ihmeessä näin pääsi käymään?

Säkki jäi nimittäin hetkeksi kellarin rappuun, ja kellarissa oli sattumoisin myös Mauno. Kun vihdoin ehdin hätiin, säkki oli jo revitty auki ja iso kasa raksuja levitetty lattialle, ja katti tietenkin pitämässä varsinaisia ruokaorgioita. No, siivosin sotkun ja kutsuin koiratkin leikkimään etsi-leikkiä rappusiin levinneillä raksuilla, joten kaikilla oli tietenkin oikein mukavaa.

Yöllä kolmen aikaan joku sitten oksensi mojovan läjän olohuoneen lattialle. Eräs kissa istui vieressä kärsivin ilmein. Arvatkaa kuka?


Ylensyönti ei kannata, sanoo Mauno

tiistai 15. tammikuuta 2013

Elämisen riemua

Näkisittepä miten Nata juoksee ollessaan vapaana: se kiitää kuin tuuli, mahan alunen täynnä jalkoja ja pieni naama leveässä virneessä. Pieni koira täynnä elämisen riemua, nauttien juuri tästä hetkestä ja vailla huolta huomisesta. Liikutun joka kerta, sentimentaalinen kun olen. Osaisipa itsekin elää noin.




Ai miten hauskaa elämä voi olla

torstai 10. tammikuuta 2013

Läppäri ja kissa

Olen usein kertonut siitä, miten seurallinen kissa Törö on. Varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan se viihdyttää meitä tempuillaan ja määkinällään. Se kiipeilee huonekalujen päällä, vilahtaa sekunnissa astiakaappiin tai kellariin, pelastetaan verhotangolta tai kuumalta hellalta. Usein yritän voittaa Törön äänenkäytössä hoilaamalla kovaan ääneen vanhaa laulua "You are my sunshine...". Kun kuivatut kalat otetaan esiin, häviän kisan. "MÄÄÄÄÄÄH!"

Iltaisin Törön mieluisin paikka on Isännän syli. Siinä ne kaksi, läppäri ja kissa, nököttävät vierekkäin. Ei auta minun maanitella, sylini jää kissaa vaille.


Törö lempipaikassaan

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Räntäsateessa

Vähän aikaa sitten kirjoitin siitä, että alan lenkittää koiria erikseen. Tämä suunnitelma on toteutunut vain osittain, kiitos laiskuuteni. Onneksi kahdella lenkillä kolmesta minulla yleensä on mukana apulenkittäjä (joista toinen on lahjottu mukaan rahalla). Iltapäiväkävelyiden jatkuva kaaos sai minut kuitenkin taas palaamaan ruotuun. Minun on nähtävä enemmän vaivaa, että asiat muuttuisivat. Mollyn hihnassa riehuminen ei lopu, jos laiskottelen.

Silloin kun Mollyn kanssa kävelee yksin, se on paljon rauhallisempi. Tämä nähtiin taas eilen.Yritän palkita namilla hyvästä käytöksestä, ja jos toinen koira tulee vastaan, on helpompaa yrittää saada koiran huomio muualle, kun mukana ei ole muita. Leo ja Nata nauttivat ihan selvästi siitä, ettei mukana ollut räksyttävää kaveria. Ja sainhan minä runsaasti raitista ilmaa räntäsateessa. Se oli oikeasti ihan mukavaa.


Yhdessä

maanantai 7. tammikuuta 2013

Lintuja ja muita virikkeitä

Yksi kissojen talviajan virikkeistä on takapihan lintujen ruokintapaikka, missä vierailee talitinttien ja varpusten lisäksi muun muuassa hiiriä ja rusakoita (ainakin papanoista päätellen). Keittiön pöytä on oivallinen paikka lintujen tarkkailuun. Onhan sekin jotain, vaikka ainakin Mauno lähtisi mieluiten itse paikan päälle saalistamaan. Olen kuitenkin päättänyt, että kissojen ulkoilukausi alkaa vasta ilmojen lämmettyä. Ihan vaan oman mukavuuteni takia.

Viikonloppuna oli kuin olikin mukava ulkoilusää. Sunnuntaina lähdimme koiralenkille Ruissaloon. Molly ensin hieman ihmetteli ja haukkui, mutta tyyntyi sitten haistelemaan uusia hajuja. Loppumatkasta mereltä kävi hyytävä tuuli, ja Molly alkoi taas räksyttää. Tyttönen ei selvästikään tykkää kylmästä. (Tullut emäntäänsä.) Mutta oli mukavaa vaihtelua lenkkeillä vaihteeksi muuallakin kuin kotikulmilla, missä tuntee jokaisen kiven ja kannonkin.


Kurli ja kuvajainen

perjantai 4. tammikuuta 2013

Kohti valoa

Vuodenvaihteen jälkeen alkaa kevään odotus. Vaikka talvi on vielä (miltei) pimeimmillään, tieto siitä, että kuljemme kohti valoa auttaa. Tällä viikolla eräällä aamulenkillä kuulimme jo ensimmäistä kertaa lintujen sirkututusta. Ja pian päiväkin ihan oikeasti alkaa pidentyä.

Snabelbackassakin aletaan pikku hiljaa palautua normaaliin rytmiin. Ehkäpä tulevana viikonloppuna voisi mennä koirien kanssa metsälenkille jonnekin kauemmas. Olemme tietoisesti pyörineet kotikulmilla Mollyn kotiin tulon jälkeen, mutta nyt voisimme mennä vaikka Ruissaloon asti. Metsäpoluilla on nyt kivempi kävellä, kun tiet ovat sohjoiset. Ja vaihtelu virkistää lenkittäjääkin.


Molly ja Nata vauhdissa