sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Keittiössä

Eläimet ovat yleensä siellä missä mekin olemme. Olohuoneessa jokaisella on oma paikkansa, samoin tietty makuuhuoneessa, mutta eräänä päivänä tajusin, että keittiöstä puuttuvat eläinten oleskelupaikat. Kissat viihtyvät pöydällä, Leo yleensä ruokapöydän alla, mutta Nata ja Molly ovat yleensä kisanneet nojatuolista. Ja Nata on aina voittanut.

No, asia oli helposti korjattu. Siirsin Mollyn mukana tulleen koiranpedin keittiön nurkkaan, ja ostin Prismasta uuden (ja halvan, ja sen kyllä huomaa) pedin vielä lisäksi. Mauno ja Leksa tykkäävät kovasti uudesta kopasta. Nyt on keittiössäkin sopu suloinen.


Mollyn oma paikka on ikkunan alla

Ja Mauno täyttää tämän kopan helposti

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hermot

Yhtenä iltana kävi taas niin, että Molly oli pissinyt alleen. Ihan oikeasti, niin on viime aikoina välillä käynyt. Neiti nukkuu milloin minkäkin tyynyn päällä ja kärsii inkontinenssista. Pian pesukone sanoo sopimuksensa irti.

No, Molly päätettiin pestä ja samalla kertaa Nata, hieman tahmeaturkkinen kun oli hänkin. Jestas, miten Nata vihaa pesemistä. Neiti oli taas ihan hurjana ja riehui sängyllä niin, ettei heikkohermoisilla ollut mitään asiaa makuuhuoneeseen. Nata-parka. Ensin Molly vie kaiken huomion, ja sitten vielä joutuu pesulle. Vähemmästäkin menee hermot.


Vihaan saippuaa, sanoo Nata

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Sytykkeet

Meillä on lauantaisin aina saunapäivä. Sauna sijaitsee kellarissa, ja kiuas on puulämmitteinen, ja löylyt sitä myöten aika makoisat. No, nyt te heti mietitte, että mitä tämä mihinkään liittyy? No liittyy se, sillä kun Isäntä viimeksi alkoi sytytellä tulta saunan pesään, hän huomasi, että joku katti oli kakkinut sytykelaatikkoon.

Onneksi sentään huomasi ajoissa, muuten olisi voinut olla aikamoiset löylyt.



Kerrankos sitä erehtyy?



lauantai 20. huhtikuuta 2013

Mukava päivä

Aurinkoinen mutta tuulinen lauantaipäivä on jo miltei takana. Miten ihmeessä nämä vapaapäivät kuluvat niin nopeasti? Miten aina tuntuu siltä, ettei ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä halusi?

Tänään oli Maskussa koiramarssi jolla kerättiin ruokaa Tesy:lle. Odotimme paikalle noin 60-70 koiraa, mutta tulikin 170, rotuja pienestä chihuahuasta jättimäiseen irlanninsusikoiraan. Ja mikä parasta, kaikki sulassa sovussa. Jätin omat koirat kotiin, koska olin töissä tapahtumassa, ja ehkä kaikki tuo jännitys olisikin ollut Mollylle liikaa.

Manukin pääsi tänään ulos, ja koirat lenkille ihan Ruissaloon asti, joten eiköhän meillä kaikilla ole ollut oikein mukava päivä.



Oi tätä aurinkoa!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Arkinen aamu

Heräsin aamulla hyvinnukutun yön jälkeen siihen, että käteni kosketti ensin jotain karvaista ja sitten jotain kosteaa. Mollyhan se siinä, pissalammikossa. Ei muuta kuin reippaasti ylös, petivaatteet pesukoneeseen ja koirat aamupissalle kauniiseen kevätaamuun.

Aaamiaisen jälkeen lähdimme uudestaan ulos, ja teimme aika pitkän lenkin. En pitänyt kiirettä töihin, vaan halusin rikkoa vähän rutiineja. Se tekee hyvää välillä itse kullekin.

Lenkin jälkeen pyykin ripustus, vähän namien etsintää, Mollylle ukkospaita päälle ja heippa hei iltapäivään asti. Mitähän muuta mukavaa me tänään vielä yhdessä keksitäänkään?


Krhm, kuis se nyt taas silleen lirahti?

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Takku

Kyllä nolotti eilen illalla, kun Isäntä huomasi, että Leksan rinnassa on iso takku. Minä olen näköjään laiskotellut viime aikoina ja laiminlyönyt pojan harjauksen. Anteeksi Leo! Takku oli niin paha, että se piti leikata pois. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon harjata tänään kaikkien turkit ja katsoa myös kynnet. Kateilla ainakin ne kasvavat hurjaa vauhtia.

Sitä yrittää parhaansa, mutta aina välillä huolto onnahtelee. Jos ei ihmisasukeilla, niin sitten eläimillä. Ei auta kuin skarpata taas. Itsepä olen laumani kasannut, joten ei kannata valittaa.


Hoida mua!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Pankko

Ennen vanhaan (ja vielä nykyäänkin siellä missä on leivinuuneja) kissat viihtyivät uunin pankolla, koska siellä oli lämmintä. Manun ja Pekun lapsuudenkodissa on vielä tämmöinen aarre, ja sieltä kissoja aina haettiin esiin katsomismatkoillamme.

Tänään aamuyöllä heräsin ja huomasin, että Pekku makasi rintani päällä, ja kerrankin ihan hiljaa. Minä olin sen pankko, ja kissa minun lämmönlähteeni viileänä aamuna. Molempi parempi.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Pirunpelto

Tänään oli pitkästä aikaa sadepäivä. Siis ihan vesisade. Koska olen laiska enkä jaksa aina pestä Leksaa, menen kura-aikana mielellään metsään kävelemään. Niinpä suuntasimme tänäänkin taas Nunnavuoreen.

Nunnavuoressa sijaitsee mystinen pirunpelto. Vanhan uskomuksen mukaanhan piru on viskellyt kivet sinne, ja jotain mystistä paikassa kieltämättä on. Olen kulkenut siellä usein, mutta aina tunnun jotenkin eksyvän. Polut joita seuraan loppuvat oudosti, ikäänkuin edelläni kulkeneet olisivat haihtuneet savuna ilmaan. Sitten olemme kahlanneet syvässä hangessa, hikisinä ja uupuneina. Varsinaista kuntoilua. Tähän asti olen aina löytänyt sieltä pois, mutta jos meistä ei enää kuulu, älkää ihmetelkö, Pirunpelto on nielaissut meidät.


ja sitten taas uni maittoi...

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kellariretki

Kissat olivat kovasti levottomia eilen. Yleensä ne käyvät iltasapuskan jälkeen nukkumaan kuka minnekin, mutta eilen ne rymistelivät ja riehuivat ihan niinkuin pentuina (oi niitä aikoja). Jossain vaiheessa meteli sitten hiljeni enkä kiinnittänyt isompaa huomiota siihen, että kellarin ovi oli auki, vaan suljin sen ja menin nukkumaan.

Yöllä sitten heräsin mouruamiseen noin kello yksi. Pekku livahti pois kellarista. Neljän maissa seuraava määki oven takana. Se oli Törö. Kuuden maissa Manu sitten pyrki sisälle, ja rynnätessään ulos kellarista se sotkeutui nolosti nuoren Isännän jumppapussin naruihin, ja Isännän piti irroittaa katti kiipelistä. Mitähän ihmettä katit siellä kellarissa oikein touhuavat? Lahtaavat hiiriä? Kiduttavat hämyreitä?


Nyt on Leo tyrmätty kanveesiin, kuka seuraavaksi?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Matkalaukku

Takatalvi tuli eilen ja yllätti voimallaan. Ihmisen ei auta muuta kuin alistua luonnon voimien edessä. Polkupyörä jää vieläkin odottamaan polkijaansa autotalliin, eikä liukuesteitä sittenkään kannata ottaa kengistä pois. Kyllä se siitä, kunhan jaksaa taas odotella.

Talvisten kuvien ja marmatuksen sijasta ajattelin ilahduttaa teitä helmikuisen kuvaussession tuotoksella. Pikku-Molly matkalaukussa. Eikö hän olekin suloinen? Enää ei tarvitse tyttösen maailmalla reissata, joten matkalaukku on onneksi vain rekvisiittaa.


Aurinkoista viikkoa kaikille, toivoo Molly



lauantai 6. huhtikuuta 2013

Lihavat pojat

Manusta ja Pekusta on jossain vaiheessa tullut aika lihavia. En ymmärrä, miten niin on päässyt käymään. Harmittaa. Ylipaino on pahaksi kissallekin, ja pojat ovat vasta 2-vuotiaita. Pitkään selittelin asiaa sillä, että niiden isäkin on valtavan suuri kissa. No, suuri ja suuri, mutta läski on eri juttu. Pojat pitäisi kai laittaa dieetille, mutta miten ihmeessä kissa laihdutetaan? Juoksuttamalla niitä talon ympäri? Tekemällä tositeeveeohjelma nimeltä Emäntä ja kattien pikasuperdieetit?

Törö on onneksi pystynyt säilyttämään hoikan vartensa. Ehkä ero on kisujen luonteessa, valkoiset pojat ovat nykyään rauhallisia, mutta Törö on kuin sähköjänis, ja kuluttaa näköjään helpommin nauttimansa kalorit. Ja kai se on niin, että me naiset nyt vaan satumme olemaan vähän tarkempia ulkonäöstämme.


Mitä? Minäkö lihava?


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Haunisten maisemissa

Flunssa varasti minulta viikon, mutta tänään katsoin itseni sen verran toipuneeksi, että lähdin koirien kanssa iltapäivällä Haunisiin. Siellä ei ollut ketään, vain me neljä ja ihana hiljaisuus. (no, okei, lentokentältä kuului ääntä ja Molly haukkui, mutta vain vähän.)

Aurinko lämmitti ja sulatti talvessa kohmettuneen mielen, vei hartioilta kylmyyden kiukun. Koirat herkuttelivat hevosenmunkeilla samalla kun minä ihailin maisemia. Meillä oli niin mukavaa, etteivät sanat kerro. Kertokoon siis kuvat.

Haunisten susi

rantatiellä

anna jo se nami!

ps. Ja Eetu-kissakin voi jo paremmin! Ihanaista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Parane pian, Eetu!

Kaverini Eetu-kissa on kovasti sairas. Se raukka on jo kolmatta kertaa kovasti kipeänä parin viikon sisään, ja on parhaillaan tiputuksessa eläinklinikalla. Snabelbackan karvakaverit lähettävät ison karvaisen paranemishalin Eetulle! Sinun on ihan pakko parantua!

Itse kukin on saanut taas maistaa osansa kevätflunssasta. Pääsiäinen meni enemmän tai vähemmän taudin kourissa, ja kaikki suunnittelemani kiva tekeminen jäi. Eläimet hoitivat minua uskollisesti nukkumalla kurveissani yöllä ja päivällä. Omat rakkaat! Mitä tekisinkään ilman teitä? (no, ainakaan ei tarvitsisi niin usein hävetä.Vähänkö taas tänäänkin nolotti, kun komensin Mollya aika kovaäänisesti lenkillä ollessamme...ja vastaan tuleva koiranomistaja katsoi aika pitkään...ääh.)


Tsemppiä Eetu!