maanantai 29. heinäkuuta 2013

Pikku Pyllerö

Tänään on Natan kotiintulon 2-vuotispäivä. Onnea ihana tyttösemme! Nata oli meille tullessaan aika apea, eikä ottanut mitään kontaktia ihmisiin. Leon ja kissojen kanssa homma alkoi kuitenkin heti sujua, joten Nata solahti joukkoomme ihan kivuttomasti.

Nykyään Nata on herkkä ja todella hyväluonteinen koira. Se vaistoaa helposti mielialani, ja jos ääni kohoaa, Nata syöksyy sängyn alle mököttämään. Blogia lukiessa saa vaikutelman, että Leo ja Molly-riiviö saavat meillä eniten huomiota, ja Natalle jää vain rippeet. Vähäinen blogihuomio johtuu kuitenkin siitä, että Nata ei yleensä aiheuta ongelmia. Tyttö on meidän kaikkien suosikki, oma pikku pyllerömme. Rakastamme sinua, Nata! Tulkoon meille vielä monta, monta yhteistä vuotta.


Ihana Nata

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hellepäivänä

Helle jatkuu, samoin loma. Kaikenkattava laiskuus on vallannut myös bloginpitäjän. No, mitään jännittävää ei ole tapahtunut sitten edellisen postauksen. Kulunut viikko vierähti lomareissulla, ja Isäntä jätettiin taas kotiin eläinten kanssa. Molly oli tapansa mukaan ollut sisäsiisti koko poissaoloni ajan, mutta anna olla kun lähdin tänään kauppaan... aivan oikein, pissat lattialla.

Näin kuumana päivänä oli hyvä idea pestä koirat, jotta niillä olisi viileämpää. Päivällä tehtiin aika lyhyt lenkki, jotta Leo ei aivan läkähtyisi paksussa turkissaan. Maunokin kävi ulkona, ja itse otin pienet torkut pihakeinussa. Täydellinen päivä siis.




Ai etteikö täällä tapahdu mitään? Tätä kirjoitettaessa Nata oksensi kokonaista 2 kertaa...

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Vaaratilanne

Eilen oli kaunis päivä ja päätimmekin lähteä koiralenkille ja kahville Ruissaloon. Päästyämme Ruissalon kahvilan parkkipaikalle isännät menivät sisälle hakemaan herkkuja (ihania munkkeja ja hyvää kakkua, nam!) ja minä jäin ottamaan koiria autosta ulos. Samaan aikaan tuli pariskunta ja asettui avoautoonsa valmiina lähtemään pois.

Otin ensin autosta Natan ja Mollyn. Samalla huomasin kauhukseni, että Leksa oli päässyt irti valjaista. Yritin toisella kädellä pitää pikkukoiria ruodussa ja kiinnittää Leon valjaita takaisin. Sitten myös Molly kiemurteli irti valjaistaan, ja säntäsi parkkipaikalle. Avoauton pariskunta peruutti samaan aikaan. Minä kiljuin: "Älkää tulko, koira jää alle!!" Paiskasin Natan ja Leon takaisin autoon, ja ryntäsin Mollyn perään, jonka sain onneksi pian kiinni. Koirat takaisin valjaisiin, ja pikainen huikkaus avoautolle: "anteeksi!" Aikamoinen vaaratilanne, onneksi ei käynyt mitenkään.

Isännät tulivat tyytyväisinä ulos kahvilasta täyden tarjottimen kanssa, ja minä hiihtelin terassin pöytään sydän vieläkin pamppaillen.  Meno on hurjaa, kun Snabelbackan porukka on liikkeellä!




lauantai 20. heinäkuuta 2013

Koirapuistossa

Naamakirjassa vinkattiin kivasta koirapuistosta. Se piti mennä katsomaan. Iso-Heikkilässä sijaitseva koirapuisto on vähän yli 3000 neliömetriä, eli ei suuren suuri, mutta alue on yhtenäinen (ei siis jaettu isoille ja pienille koirille) ja siinä on pieni metsäkin. Koirat nauttivat olostaan, Leo ja Nata leikkivät pallolla ja Molly touhusi omiaan. Hetken päästä paikalle ilmestyi vanha tanskandoggi, jonka kintereillä Nata kiersi hurjasti haukkuen. Doggi vaan ihmetteli, että mikäs kirppu se siinä...

Koirapuistossa oleilu on periaatteessa ihan mukavaa, mutta omistajaparalle tahtoo tulla kylmä. Niinpä kun paikalle kurvasi uusi auto ja autossa saksanpaimenkoira, saimme tekosyyn paeta paikalta. Uudesta paikasta ja hajuista uuvahtaneet koirat sammuivat illalla nopeasti. Meillä oli taas ihan mukava lomapäivä, vaikka välillä satelikin.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kesäeloa

Koirien kanssa lenkkeily on muuttunut hieman erilaiseksi viime aikoina. Koska Molly hilluu niin paljon hihnassa, en mielelläni mene enää metsään (siellä on niin paljon jahdattavaa) ja muutenkin pidän lenkit hieman lyhyempänä, ettei pinnani ehtisi palaa. Lisäksi välttääksemme yletöntä sisälle pissailua käymme nykyään ulkona useammin. Eli aina kun me ihmiset olemme lähdössä johonkin, käymme ensin pikku lenkillä koirien kanssa. Moneen päivään ei olekaan sattunut yhtään vahinkoa (koputan puuta).

Olemme myös olleet koirien kanssa pikku aitauksessamme, vaikkakin Leo on ainoa joka siellä leikkii, Nata ja Molly keskittyvät enemmän maan kaivamiseen ja mullan syöntiin. Niin, ja hajuissa kieriskelyyn. Ah tätä ihanaa kesäeloa! Loma jatkuu...



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Menossa ja tulossa

Loma-aika voi olla eläinten mielestä aika rasittavaa, sillä ihmisten aikataulut ovat mitä sattuu. Enää ei voi luottaa siihen, että ne lähtevät aamulla ja tulevat takaisin iltapäivällä, vaan ne ryökäleet kulkevat edestakaisin koko ajan.

Eilen illalla käväisimme sukulaisten mökillä. Mukavaa oli, mutta minua kaihersi koko ajan huoli ja huono omatunto. Tulimme kotiin vasta klo 23 maissa, ja vastassa oli närkästynyt joukkio. Molly ansaitsee nyt kunniamaininnan: se ei ollut pissannut sisälle! Kissat saivat iltaruokansa, ja koirien kanssa kierrettiin vielä lenkki. Aika viileä mutta valoisa myöhäisilta. Sitten kaikille maittoikin jo uni, kuka kenenkin viereen käpertyneenä, turvassa ja rauhaisin mielin.


Missä ne taas huitelevat?

torstai 11. heinäkuuta 2013

Rankka ilta

Sukulaiset kävivät vierailulla, ja eläimet panivat parastaan. Leo ja Nata seurustelivat ja leikkivät koko ajan, Molly istui vuoron perään jokaisen sylissä, ja kissatkin tulivat morjestamaan, jopa Mauno, joka yleensä pysyy piilossa. Sukulaiset ihastelivat kauniita ja hyväkäytöksisiä eläimiä, ja minä emäntänä paistattelin kehujen loisteessa. Kunnes...

niin, kunnes vieraat alkoivat tehdä lähtöä ja minä kiirehdin edellä eteiseen ja astuin johonkin märkään... ja lopun arvaattekin. Eräs neiti oli lurauttanut lammikon. Hätäpäissään varmaan tällä kertaa. Usein tuntuu nimittäin siltä, että koirat luulevat, että heidät viedään pois, ja siitä tuo mahtava show. Tätä kirjoitettaessa kaikki makaavat helpottuneina sohvalla, taju kankaalla. Mahtoi olla rankka ilta.



maanantai 8. heinäkuuta 2013

Normaali meno

Välillä väsyn tämän revohkan pyöritykseen. Pakko myöntää, ja oma vikahan se on, kun olen haalinut elämäni liian täyteen kaikkea. Onneksi on kesäloma, ja voin välillä karata kotoa. Pari päivää poissa, ja olen kuin uusi ihminen taas.

Molly oli ollut sisäsiisti koko poissaoloni ajan, mutta kun ensimmäisen kerran lähdin ovesta ulos, pissa tuli heti lattialle. Eli normaali meno jatkuu. Nyt olen alkanut, jos vaan mahdollista, käyttää tyttösen ulkona ennen kuin itse lähden johonkin. Näin minimoidaan vahingot.

Kissat voivat hyvin. Pekku makoilee enemmäkseen jossain (sitä pitäisi aktivoida enemmän), Mauno tahtoo ulos ja Törö on tavanomaisen läheisriippuvainen. Eli ihan hyvin täällä on asiat, paitsi että kamera hajosi ja joudun käyttämään vanhoja kuvia...


Töröä jännittää tämä suuri maailma