torstai 31. lokakuuta 2013

Löllykkä

Nyt on Snabelbackassa vietetty varsinaisia kissanpäiviä (miksi sanotaan kissanpäiviä, entäs ne koiranpäivät?), sillä meidän ihmisten sairastaessa vuoron perään on eläimillä koko ajan seuraa ja lämpimiä kurveja joihin painautua nukkumaan. Me ihmiset toivomme jo terveitä ja flunssattomia päiviä, kiitos!

Pekku, tuo mahdoton löllykkä, on aina maata rötköttänyt mitä kummallisimmissa asennoissa. Tällä tavalla herra loikoili sängyllä yhtenä päivänä. Tuosta näyttäisi jo olevan vaikea punnertaa ylös, ainakin tuolla elopainolla. Mutta ei hätää, Pekku on vielä ihan ketterä nuori herra.



hohhoijakkaa ku ramasee taas

tiistai 29. lokakuuta 2013

Rosmo

Molly on aika rosmo. Jos erehtyy jättämään keittiön pöydälle ihan mitä tahansa syötävää, ja kääntää hetkeksi selkänsä, joku on jo ehtinyt saalistaa. Ahnaaseen suuhun katoavat niin voileivät, kakut, pullat, keksit... tai ihan tylsät ja tavalliset koirannappulatkin.

Yhtenä päivänä olin laittamassa koirien ruokia kuppiin, kun minun piti mennä hakemaan lisää ruokaa kellarista. Kupit jäivät pöydälle. No, kaikkihan nyt arvaavat, että palatessani ne olivat tyhjät, ja Jollakulla oli maha täynnä.

Kumma kyllä, tämä mässäily ei näy neidin linjoissa mitenkään. Jaa-a, olisinpa yhtä onnekas.



aah...masu täynnä taas!


maanantai 28. lokakuuta 2013

Maunon ikävä

Mauno on masentunut. Enimmäkseen se vain nukkuu keittiön korissa. Minua harmittaa ja huolestuttaa. Ymmärrän kissaa, sillä se haluaisi mieluiten olla villi ja vapaa. Mauno ei viihdy muiden porukoissa. Kellariin se sentään menee välillä metsästelemään öttiäisiä, mutta muuten on meno aika vaisua.

Eilen olin sen verran piristynyt kaiken sairastamisen jälkeen, että päätin viedä kisun ulos. Ei tarvinnut kuin huutaa kerran eteisessä: "Maunoo", niin katti tuli juosten. Sitten ulkoiltiin. Liikutuin, kun näin miten se nautti olostaan. Ja sisälle ei olisi tultu millään. Maunolla on ikävä. Ulos, pois, maailmaan.



Tää ruohokin maistuu niin hyvälle!




perjantai 25. lokakuuta 2013

Potilaat

Viikko on mennyt sairastaessa. Sohva on tullut vähän liiankin tutuksi, sillä siinä on nukuttu, luettu dekkareita ja töllötetty telkkua. Yksinäistä ei sohvalla koskaan ole. Vähintään pari eläintä on aina seurana.

Nyt, kun olen jo päässyt pois sohvalta, sen on vallannut seuraava potilas, nuori Isäntä Törön, Natan ja Mollyn kanssa. Kiitos, karvakamut, että hoidatte meitä! Ilman teitä olisi taatusti paljon tylsempää!


Sopu sijaa antaa...


tiistai 22. lokakuuta 2013

Keppi

Eilen illalla Natalle oli käydä köpelösti. Olimme iltalenkillä, ja yritin kiirehtiä kotiin, pois kylmästä ja pimeydestä. Leo ja Molly kävelivät ihan reippaasti, mutta Nata hidasteli takanani. En katsonut kunnolla mitä oli tekeillä ennen kuin Nata pysähtyi köhimään suu kammottavasti avoinna. Voi kauhistus! Nata kakoi ja kakoi ja oli jo itsekin kauhistuneen näköinen kun mitään ei tullut ulos.

Olin jo ottamassa koira syliin ja säntäämässä juoksuun kohti kotia samalla manaten, että nyt meidän pitää lähteä päivystykseen (joka on huonossa maineessa täällä päin) ja peläten ehdimmekö ajoissa ja kuoleeko koira. Yht'äkkiä viimeinen kova köhähdys ja Natan kurkusta irtosi pieni keppi, tai tikku se oikeastaan oli.

Kotona yritin sitten tutkia mahdolliset vauriot, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt. Tyttönen itse oli kovin vaisu ja säikähtäneen oloinen, ja säikähtänyt olin minäkin. Koirat syövät jotain ulkona heti kun silmä välttää. Tällä kertaa selvisimme. Onneksi. Tarinan opetus: jos koira hidastelee, katso mikä sillä on hätänä.


Keppi juuttui kurkkuun, oijoi!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Virikkeitä osa 2

Joka aamu koirat odottavat, että emäntä antaisi heille namilelut. Ne ovat niitä palloja tai muita härpäkkeitä, johon laitetaan nameja sisälle ja joita sitten saa pyöritellä. Tämä on ainoa leikki, jota Mollykin osaa leikkiä, ja innokkaasti leikkiikin.

Koirien keskittyessä touhuihinsa minä hiippailen ovesta ulos. Tarkoituksena on mennä sekä tulla mahdollisimman vähin äänin. Aika hyvin se onnistuukin. Koirat kyllä haukkuvat tullessa, mutta hiljenevät äkkiä, kun en kiinnitä niihin mitään huomiota ainakaan viiteen minuuttiin (kiitos, Jan Fennell, että pelastit mielenterveyteni.)



siellä niitä nameja on, tulkaa ulos!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Törö ja possu

Yhtenä iltana Törö oli ihan omituinen. Se varmaan kaipasi kovasti Isäntää, joka oli taas työmatkalla. Onneksi se kuitenkin löysi korvaavan sylin. Natan vaaleanpunainen possulelu sai nimittäin toimittaa isännän virkaa. Aika hassu juttu.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kerjuulla

Hiippailin viime yönä kotiin syyslomareissultani. Päällimmäisenä tunteena oli (niinkuin aina) ilo ja helpotus, kun sain syliini innokkaan koiralauman ja kannoilleni yhden marisevan kissan. Ihana olla kotona taas.

Isossa kaupungissa oli entistä enemmän kerjäläisiä, ja yhdeksällä kerjäläisellä kymmenestä oli mukanaan koira. En nyt tässä puutu itse kerjäämiseen tai sen syihin, mutta minua säälittävät ne koiraparat jotka on valjastettu mukaan tähän bisnekseen. Monet näyttivät apaattisilta tai suorastaan huumatuilta. Elämä kadulla on kovaa kaikille. Hesy otti vähän aikaa sitten kantaa Hesan kerjäläisten mukana olevien koirien oloihin. Joku siitä jo marmatti, että huolehtisivat ihmisistä. No, eläinsuojelujärjestöt ajavat (ennen kaikkea) eläinten asiaa. Toivottavasti Isossa kaupungissakin on eläinsuojelijoita, jotka käyvät tarkistamassa kerjuukoirien oloja, ja siinä samalla vähän ihmistenkin.


 
Onneksi minä pääsin kadulta pois, sanoo Leo
 




torstai 10. lokakuuta 2013

Vaipat

Joku aika sitten ostin Lemmikkiasemalta turkasen kalliita (1 e/kpl) pissasuojia (vaippoja, sanoo nuori isäntä) lattiaa varten. Olen aina aamulla levittänyt kaksi sellaista Mollyn normaalille pissapaikalle, ja iltapäivällä kotiin tullessa jännittänyt, onko lammikkoa tehty vai ei.

Tyttönen oli kuivana yli viikon (ennätys!), mutta eilen oli pisulammikko ilmestynyt keskelle pissavaippaa. Hienoa! Ei mitään kiukun tunnetta emännällä, vaan iloisesti korjasin vaipan roskikseen.

P.S. Isäntiä odottaa työntäyteinen ja pitkä viikonloppu, sillä tämä emäntä häipyy syyslomalle. Saas nähdä, miten kova ikävä itse kullekin tulee. Se, joka jää kotiin, saa takuuvarmasti paljon kavereita kurveihinsa nukkumaan.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Haaste

Tartuin Naukulan Kerhon haasteeseen, missä jollekulle tehdään syvääluotaava haastattelu. Vastaajaksi valikoitui Törö. Olkaas kuulolla:

Haastattelija: Kerro ensin omin sanoin 11 asiaa itsestäsi.

Törö: Olen pian kolmevuotias itämainen lyhytkarvatyttö. Olin viimeinen pentueestani joka sai kodin.Uudessa kodissa vietin 2 ensimmäistä päivää sohvan alla. Suutuin kovasti, kun Manu ja Pekku tulivat minulle kaveriksi. Tulen hyvin toimeen koirien kanssa. Hyppään kuinka korkealle vaan. Rakastan kuivattuja kaloja ja lapasten nakertelua. Yöllä nukun peiton alla.

Haastattelija: Seuraavaksi vielä 11 kiperää kysymystä:

1. Mikä tehoaa?
 Ei mikään. Teen mitä huvittaa.

2. Yksin vai yhdessä?
Yhdessä tietenkin. Yksin on aina yksinäinen.

3. Kuunteletko radiota?
Ainoa media mitä seuraan ovat emännän aikakauslehdet ja kirjat, joihin tikkaan reikiä.

4. Mikä olisi paras aika herätä?
Vähän myöhemmin kuin mitä nuo idioottikaksoset. Ne läyhäpäät alkavat riehua jo neljän, viiden maissa, kun meikäläinen vielä kääntää kylkeä peiton alla.

5. Koska kehräät?
Silloin, kun rakastan.

6. Oonko mä susta söpö?
Nainen ei periaatteessa kehu toisen naisen ulkonäköä.

7. Miksei kaikilla kissoilla oo kotia?
 Koska maailma on epäoikeudenmukainen paikka.

8. Miks ihmiset on joskus tyhmiä?
 Koska niillä ei ole tarpeeksi sydämen sivistystä.

9. Ootko oikea- vai vasentassuinen?
 Etutassut, takatassut, on ne mulla hoikat ja hassut... Siis mikä kysymys tuo oli?

10. Kuka on sun paras kaveri?
Isäntä. Hento nainen kaipaa turvallista miesseuraa.

11. Mikä saa sut kaikista onnellisimmaks?
 Isännän syli iltaisin sohvalla. Se on Maailman Paras Paikka.



Olenko mä nyt julkkis?















maanantai 7. lokakuuta 2013

Vauhdikas viikonloppu

Viikonloppu oli vauhdikas. Lauantaina keräsimme eläinsuojeluyhdistyksen kanssa Turun Cittareissa 111 ostoskärryllistä eläinten ruokaa! Päivä oli raskas mutta antoisa. Kyllä ilahdutti huomata, miten paljon ystävällisiä ja anteliaita ihmisiä maailmassa vielä onkaan. Eläinhoitolan eläimet kiittävät!

Eilen sunnuntaina lähdimme iltapäivällä koirien kanssa Iso-Heikkilän puistoon. Tällä kertaa siellä ei valitettavasti ollut kavereita, mutta Leksa ja Nata viihdyttivät itseään palloleikillä ja Molly räksytyksellä, joten olihan meillä oikein rattoisaa. Leo kyllä leikkisi pallolla vaikka vuorokauden ympäri! Harmi vaan, että Nata on Leksaa nopeampi juoksija, ja yleensä nappaa pallon ensimmäisenä. Mutta ei Leo siitä suutu, hyväntahtoinen kun on.



Heitä jo se pallo!!


P.S. Molly on tehnyt ennätyksen, se on ollut jo viikon sisäsiisti! (No, nyt kun sanon tämän, varmasti on lammikko lattialla iltapäivällä...)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Eläinten päivänä

Tänään on maailman eläinten päivä. Suurimmalle osalle ihmisistä se ei merkitse mitään, mutta minä haluan päivän kunniaksi muistaa sen suuren vastuun, jonka olen ottanut laahaamalla kotini täyteen eläimiä. Osaanko, jaksanko ja ehdinkö pitää niistä kaikista hyvää huolta, ihan joka päivä, alusta loppuun asti?

Ja ettemme vaipuisi tänään mitenkään kovin synkkiin mietteisiin, kevennyksenä Manun pentukuva. Kuva on otettu maaliskuussa 2011. Eikö hän ollutkin niin syötävän suloinen?



rakastathan minua?

torstai 3. lokakuuta 2013

Virikkeitä, vol.1

Kahdella valkoisella katilla on omat metkunsa. Nämä herrat haluavat nimittäin juoda suoraan kraanasta. Kupissa oleva vesi ei millään kelpaa, vaikka kuppi olisi lasinen ja sijoitettu tiskialtaaseen. Ei! Juoksevaa vettä sen olla pitää, ja veden kanssa tietenkin myös leikitään niin, että lattia lainehtii.

No, pitäähän kissoilla olla virikkeitä.



kraana auki niinku olis jo!!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pakkasaamuna

Herättiin sitten oikein kunnon pakkasaamuun. On aika kaiva esiin toppavaatteet ja Mollyn talvivermeet. Täältä tullaan, hiihtokelit (yäk)!

Edellisen blogimarmatuksen jälkeen asiat ovat sujuneet aika mukavasti. Kiitos kommenteistanne. Ne lämmittävät kovasti mieltäni. Moni on varmaan ajatellut, että mitä tuokin aina valittaa, mutta suorasukaisuus on (valitettavasti) osa bloginpitäjän persoonaa.

Ostin lemmikkikaupasta koirille tarkoitettuja lattiansuojia. Kalliita kuin ryökäleet. Vielä niitä ei ole tarvittu, mutta huomenna testataan, osuuko pissa kohdilleen. Sisällä ei ole haukuttu kovin paljon, ulkona toki hilluttu entiseen malliin. Mutta kaikki riippuu pitkälti omasta pinnastani, eli siitä miten rauhallinen pystyn olemaan. Niin se vaan on, joten yritän kehittää luonnettani.

Yksi asia jota harvoin muistan mainita on, miten hyvin Molly tulee toimeen muiden perheen eläinten kanssa. Katsokaa vaikka. Eivätkö he olekin söpöjä?