tiistai 22. lokakuuta 2013

Keppi

Eilen illalla Natalle oli käydä köpelösti. Olimme iltalenkillä, ja yritin kiirehtiä kotiin, pois kylmästä ja pimeydestä. Leo ja Molly kävelivät ihan reippaasti, mutta Nata hidasteli takanani. En katsonut kunnolla mitä oli tekeillä ennen kuin Nata pysähtyi köhimään suu kammottavasti avoinna. Voi kauhistus! Nata kakoi ja kakoi ja oli jo itsekin kauhistuneen näköinen kun mitään ei tullut ulos.

Olin jo ottamassa koira syliin ja säntäämässä juoksuun kohti kotia samalla manaten, että nyt meidän pitää lähteä päivystykseen (joka on huonossa maineessa täällä päin) ja peläten ehdimmekö ajoissa ja kuoleeko koira. Yht'äkkiä viimeinen kova köhähdys ja Natan kurkusta irtosi pieni keppi, tai tikku se oikeastaan oli.

Kotona yritin sitten tutkia mahdolliset vauriot, mutta mitään ihmeempää ei näkynyt. Tyttönen itse oli kovin vaisu ja säikähtäneen oloinen, ja säikähtänyt olin minäkin. Koirat syövät jotain ulkona heti kun silmä välttää. Tällä kertaa selvisimme. Onneksi. Tarinan opetus: jos koira hidastelee, katso mikä sillä on hätänä.


Keppi juuttui kurkkuun, oijoi!

1 kommentti:

Mamma N kirjoitti...

Huh! Olipa kokemus, mutta hyvä, että tikkukeppi tuli ulos itse.