torstai 21. marraskuuta 2013

Leikkiä ja totta

Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että kissoilla ei ole tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä (Törö nyt touhuilee paljonkin kaikkea mutta nuo valkoiset laiskimukset...). Päätin siis ryhdistäytyä ja parantaa tapani pitämällä pitkän leikkisession. Ensin juostiin ja törmäiltiin laser-hiiren kanssa (Molly ja Nata jäivät aina alle) ja sitten sai vanha huiskulelu kyytiä. Hauskaa oli myös leikittäjällä.


Pekku vauhdissa
 
 
Aamulla klo 6.45, raahustaessani räntäsateessa, vannoin kautta kiven ja kannon, että nämä koirat ovat viimeiset koirani. Jos ihminen on niin kaamosväsynyt kuin minä, on parasta tyytyä kissoihin. Tämä tarina on tosi.

4 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Saattaisi olla että ilman koiria et heräisi koko päivänä.

Snabelbacka kirjoitti...

Aijai, se olisikin ihana ajatus: nukkua kaamoksen yli :)

Mamma N kirjoitti...

Tähän sopii hyvin mietelause kissoista: Kun leikitän kissaani kuka tietää huvittaako se enemmän minua tai kissaani. Jotenkin niin se meni :)

Saara kirjoitti...

Yksi pääsyistä miksi meillä on vain kissoja :D Eikä vaan siis kaamosväsy vaan ympäri vuoden aamuväsy...