perjantai 13. kesäkuuta 2014

Hyrritys

Menen usein aamulla ennen töihinlähtöä yläkertaan herättelemään tai ainakin vilkaisemaan kesälomalla olevaa nuorta isäntää. Aamuisin ja iltaisin hänellä on yleensä siellä kaveri, nimittäin Mauno. Niin tänäkin aamuna. Molemmat olivat hereillä ja hyväntuulisia.

Jännä juttu, ettei Mauno tavallisesti kehrää, mutta nuoren isännän sängyssä makaillessa kissasta kuuluu tasainen hyrinä. Ilmeisen hyvä mieli kisulla, kun saa loikoilla isäntänsä vieressä. Siihen olisi voinut itsekin jäädä kissaa rapsuttelemaan. Tuo hyrritys on nimittäin mielestäni maailman kaunein ääni.



Höpötä mitä höpötät, minä olen mieluiten ulkona



2 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Manu kuten Pekkukin ovat hurmaavan kauniita kissoja vitivalkoisuudessaan.

Mamma N kirjoitti...

Ai kuinka ihana kuva! Ja ihana että Maunolla on oma rakas ihminen.