tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kolme vuotta kotona

Tänään on kulunut kolme vuotta siitä päivästä, kun Nata tuli kotiin. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika kuluu! Nata on suloisista suloisin pikku tyttönen, aina rakastava, hyväkäytöksinen ja iloinen. Ei voisi kuvitella parempaa koiraa ja uskollisempaa ystävää kuin Nata. Rakastan sinua yli kaiken!

Helteet jatkuvat, ja eläimet ja me ihmisetkin olemme jotenkin sopeutuneet. Hienoja aamuja, ihania iltoja, ja siinä välissä tuskaisen kuumia päiviä. Näitä aikoja sitten talvella muistellaan...

Eläinhoitolassa riittää vilskettä ja vilinää. Siilejä, oravanpoikia, pikkulintuja, lokkeja, kettuja.. pari peuraa ja paljon paljon kissanpentuja ja niiden emoja, kodistaan eroon joutuneita koiria. Vaikea kuvitella paluuta toimistoon ensi viikolla, kun on upottanut kätensä tiskipaljuun ja hiekka-astiaan, ruokkinut pieniä ja vieläkin pienempiä, ja tuntenut kerrankin tekevänsä jotain mielekästä.



Lääh, lääh miten on kuuma, sanoo Nata

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Huh hellettä

Tällä viikolla on ollut niin kova helle, että me kaikki olemme enemmän tai vähemmän pyörryksissä. Eläimet eivät jaksa tehdä mitään (ei edes pahojaan), vaan kaikki makoilevat kuka missäkin mahdollisimman viileässä paikassa.

Ja vaikka lenkkeilemme päiväsaikaan mahdollisimman vähän, ovat Leo ja Nata heittäytyneet vuoron perään kannettaviksi. Vitsailinkin, että pitäisi hankkia ne kärryt, johon voisi nakella uuvahtaneet tai muuten vaan yhteistyöhaluttomat koirat. On nääs aika hankalaa taluttaa kahta ja kantaa yhtä, ja kahden kantaminen onkin sitten jo mahdoton tehtävä.

Toivomme, että helteet hieman jo helpottaisivat. No, pian kiroilen taas lumisadetta. Tämmöistä on elämä...



Pekku mahtui juuri ja juuri altaaseen

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Leksan tempaus

Toissaehtoolla tapitin juuri telkkarista Jutta ja superdieetit -ohjelma, kun nuorempi isäntä huusi kellarin rapusta: "Äitii, miksi katosta tippuu vettä?"

Tarkempi tutkiminen osoitti, että kyseessä ei ollut vesi, vaan iso pissa, jonka Leksa oli lurauttanut yläkerran rappuun ja josta se valui kellariin. Että semmoinen "vahinko" tällä kertaa...

Tänään kaikki juoksivat innoissaan kohti koira-aitausta, ja jokainen hyppäsi vaivatta aidan yli, myös Leksa, joka yleensä voivottelee lonkkaansa. Mutta kun aitauksessa on niin hauskaa leikkiä, niin vaivatkin unohtuvat.




perjantai 18. heinäkuuta 2014

Hajut

Pari päivää on saatu nauttia helteestä. Tai no, nauttia ja nauttia. Kaikki hajut tuntuvat ainakin voimistuvan lämmössä... nimimerkillä ei-niin-sisäsiistin koiran omistaja.

Tänään vein Mollyn pikaiselle pissalle ennen asioille lähtöä. Neiti ahmaisi suuhunsa jotain, ja mitään ajattelematta työnsin oman käteni perään. No, herkkupala oli sitä ihtiään eli kakkaa. Huutohan siitä seurasi. Kotona pesin kädet monta kertaa, mutta kakan haju ei niin vaan irronnutkaan. Apuun tuli lopulta etikka ja käsidesi ennen kuin olin tyytyväinen tulokseen. Hyh!

Koirat nauttivat eilen omasta aitauksestaan ja kieriskelivät kuka missäkin. Kuvassa Nata yrittää näyttää siistiltä ja hajuttomalta apilapellossa. Uskokoon, ken tahtoo.



tiistai 15. heinäkuuta 2014

Avoimet ovet

Viime vuorokauden tapahtumat liittyvät miltei kaikki oviin. Kävin taas illalla perunakellarissa hakemassa koiranruokaa, ja omasta mielestäni tarkistin, ettei kukaan livahtanut perässä. Aamulla Manua ja Leksaa ei kuitenkaan löytynyt mistään. Kunnes tarkistin kellarin. Katti oli pannut perunakellarin hyrskyn myrskyn, ja Leksa itki muuten vaan portaiden alapäässä.

Aamulla läksin hoitolalle, ja iltapäivällä kotiin palatessa oli taas yksi katti kateissa. Jostain kuului mouruamista, mutta mistä? Pekku oli kipaissut vaatekaappiin aamulla, ja viettänyt siellä laatuaikaa. Onneksi kuitenkin nuoren isännän treenikamojen päällä eikä minun, hehheh.

Mitäpä opimme tästä? Joka ainoa ovi tässä huushollissa on oltava auki yötä päivää. Ihan sama miten pieni komero on kyseessä, aina siellä joku elukka lymyää (ja rymyää).



Nyt mä otan aurinkoa, sanoo Manu

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Loma jatkuu

Toinen lomaviikko alkoi, ja tämä emäntä palasi virkistyneenä pikku lomareissulta. Oli kyllä ihan kauhea ikävä omia pikku karvakasoja! Tänään onkin sitten rapsuteltu, silitelty ja laiskoteltu yhdessä oikein olan takaa. Isännät lähtivät omalle lomareissulleen, ja talo (ja kaukosäädin) on yksin minun (meidän).

Huomenna jatkuu taas hoitola-arjen ja kiireettömien lomapäivien vuorottelu. Tykkään touhuta, mutta välillä pitää muistaa myös levätä. Tänään on lämmin aurinkoinen ilta, on ilo lähteä koiria lenkittämään. Borta bra men hemma bäst, sanoo ruotsalainen, ja minä allekirjoitan tämän lausuman täydestä sydämestäni.



Törö ja emäntä päivälevolla


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hoitolassa

Pari ensimmäistä lomapäivää kuluivat eläinhoitolassa, missä vallitsee heinäkuinen työvoimapula ja samaan aikaan paikka ihan pullistelee eläimiä. Onneksi vapaaehtoiset rientävät apuun! Eilen tuli ajeltua paahtavassa helteessä ympäri lähikuntia poimimassa kyytiin kissoja, koiria, oravan- ja lokinpoikasia. Tänään oli onneksi vähän rauhallisempi päivä, ja pääsin siivoamaan kissaemojen häkkejä ja rapsuttelemaan toinen toistaan suloisempia kissanpentuja.

On aina yhtä mukava nähdä, miten hienosti emot hoitavat pentujaan häkkioloissakin. Toki emoille ja pennuille varataankin aina suurimmat häkit. Pennuille löydetään myös helpoimmin kodit, ja kesyt emot saavat nekin uudet kodit. Kauan eläköön eläinsuojelutyö! Joskus se on surullista, mutta usein myös iloista puuhaa. Katsokaa vaikka tätäkin suloisuutta...









sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Snagility

Joskus viime kesänä ostin mielenhäiriössä zooplussasta koirille agilitytelineet. Äärettömän rivakka kun välillä olen, pystytin ne jo viime viikolla. Ihan kivannäköiset muovihökötykset koristamassa koirien omaa aitausta.

Olemme nyt pari kerta harjoitelleet. Nata on jo hieman jyvällä, Molly ihan pihalla ja Leksaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen ristinyt tämän uuden harrastuksemme Snagilityksi. Kohta olemme mestareita, championeja ja mustan vyön ritareita. Not. Mutta kesäpäivä voisi kulua huonomminkin. Käsivarret punoittavat ainakin, jos ei muuta.



Nata ihmettelee, mitä nyt pitäisi tehdä

Leo ja Molly


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Punkki ja kehut

Kauhukseni huomasin tänään Leon poskessa ihan valtavan kokoisen punkin. Laiska ja väsynyt omistaja oli näköjään laiminlyönyt punkkitarkastuksen ainakin pari päivää, ja luottanut siihen, että exspot (tai joku sellainen punkkikarkoite pojan turkkiin laitettiin) toimii. Hyh! Punkki oli jo niin kylläinen, että se irtosi lähes itsekseen...

Pakko on nyt myös kehua meidän eläimiä! Meillä oli viikonloppuna rippijuhlat ja tupa täynnä vieraita. Koirat ja kissat käyttäytyivät esimerkillisen hyvin, mitä nyt Törö luikki pitkin nurkkia. Mutta muut hurmasivat, leikkivät ja seurustelivat. Kyllä olin ylpeä. Aika karvaisia vieraita meiltä sitten poistuikin, olisi voinut teippiharjata jokaisen lähtiessä...hih hih!



Leo-parka ja kamala punkki