perjantai 29. elokuuta 2014

Asento

Olin pari päivää flunssassa kotona. Ei ole mukavaa olla kipeänä, mutta ainakin seura on maailman parasta. Mihin tahansa kuukahtaakin, muutama eläin käpertyy aina viereen, ja Molly tulee usein päällekin nukkumaan.

Pekku on sen verran iso poika, ettei se aina mahdu kainaloon. Näköjään se on myös niin iso, ettei aina mahdu sohvallekaan.... Anteeksi kuvan huono laatu, mutta tämä asento oli vaan niin hauska.

Ihanaa viikonloppua kaikille!


tiistai 26. elokuuta 2014

Uusi mökki

Ostin viikonloppuna Tesyn kirpparilta eläimille uuden rottinkisen mökin. Vähän jännitti, että miten uutuus otetaan vastaan, sillä koskaan ei tiedä, miellyttääkö hankinta vaativaa yleisöä. Tämä mökki oli kuitenkin hitti heti alusta lähtien. Manu oli jo ensimmäisenä testaamassa, ja seuraavana Nata. Viimemainittu äityi oikein rähisemään, kun joku yritti lähelle.

Mökki on sijoitettu strategisesti keskelle olohuoneen lattiaa. Siitä on hyvä tarkkailla maailman menoa.



Mauno mökissään

maanantai 25. elokuuta 2014

Sitäsuntätä

Snabelbackan viikonloppu sujui rauhallisesti. Lauantaina lepäiltiin, mutta sunnuntaina olin taas muutaman tunnin hommissa eläinhoitolassa. Jouduin toteamaan oman yksikätisen kömpelyyteni yrittäessäni saada kiinni häkistään irti päässyttä kissanpentua. Aika vikkeliä otuksia, nuo pikkuvillit.

Eilen leikimme koirien kanssa omassa aitauksessa, ja Nata kaivautui taas kompostin alle (kuvassa). Kyllä Nata on ihan selvästi terrieri!

Olen pikku hiljaa varustellut autoani eläintenkuljetuskeikkoja varten: on häkki, koiran hihnoja, työhanskat ja kosteusvuorattu taka- ja etuistuin. Mukaan pitänee liittää myös työhaalari. Näin totesin tänä aamuna, kun raahasin toimistovaatteissani läpimärkää ja likaista kissanloukkua autooni. Aikamoinen lemukin loukusta lähti, joten ajelin taas ikkunat auki. No, viis vaatteista, taas saatiin yksi karkulainen pois kuljeksimasta.



Nata maan (kompostin) alla

torstai 21. elokuuta 2014

Muistutus

Minun pitää muistuttaa kaikkia tärkeästä asiasta: Jos olette siruttaneet eläimenne, muistattehan merkitä sirunumerot myös johonkin rekisteriin, esimerkiksi Turvasiruun. Jos eläin karkaa ja päätyy vaikkapa eläinhoitolaan, siltä tarkistetaan mahdollisen sirun olemassaolo. Mutta pelkästä sirunumerosta ei ole apua, jos omistajan yhteystietoja ei löydy mistään.

Tässä minä paasaan, mutta arvatkaa vaan, olenko itse muistanut viedä Snabelbackalaisten numerot rekisteriin? En tietenkään. Eli tämä oli muistutus myös minulle. Huh. Jokohan nyt saisi aikaiseksi?



Voi mikä hömppä tuo emäntä on, sanoo Törö

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Takiaiset

Eilen huomasin, että Leon häntään oli tarttunut kaksi takiaista. Eipä ollut muuta keinoa kuin ottaa sakset kauniiseen käteen ja leikata ne pois. Voi Leon kaunista häntäparkaa, miltä se nyt näyttääkään...

Viime yönä kärsin taas ahtaan paikan kammosta, kun Leo (nukkuu tyynylläni), Nata (joka pelkää ukkosta), Molly (jalkopäässä), Törö (jossain) ja Pekku (kainalossa) olivat kaikki päättäneet leikkiä takiaista joka tarttuun emäntään kiinni. Suunnittelin, että teen sellaisen Dummy-nuken (mitä käytetään esimerkiksi vankilapaoissa) ja laitan sen sänkyyn, ja itse hiivin salaa muualle nukkumaan. Voi vaan olla, että huijaus ei mene läpi, vai mitä luulette?



Leon häntä ennen...

ja jälkeen. Huh.

maanantai 18. elokuuta 2014

Elämyksiä

Viikonloppu oli taas täynnä jännittäviä tapahtumia. Perjantaina olin noutamassa hermostunutta löytökoiraa. Pelokas koira ei halunnut millään kävellä hihnassa kohti autoani, joten nostin sen syliini, jolloin se onneton kakkasi päälleni. Ajelin sitten ikkunat auki kohti Turkua, hehheh.

Lauantaina yksi eläinhoitolan oravista pissasi ensin päälleni ja toinen karkasi häkistä. Onneksi sain sen haavilla kiinni. Eilen pitelin sylissäni haukkaa, joka onneksi käyttäytyi ihan kiltisti. Nämä kaikki elämykset tarjosi ihan ilmaiseksi eläinsuojeluyhdistys.

Kotona Mauno on viihtynyt jo useita päiviä zooplussan pahvilaatikossa. Mitä tekisimmekään ilman nettikauppoja? Niin, ja Molly ei pissannut lainkaan aamulenkillä. Miksi? No, se oli ehtinyt käydä jo olohuoneessa...

Oikein pirteää viikkoa kaikille!




Maunon oma boxi

torstai 14. elokuuta 2014

Suloinen Molly

Mollystä on jotenkin tosi vaikea saada otettua kunnon valokuvia. Musta koira on hankala kuvauskohde. Tällä viikolla kävi kuitenkin kuvaajalla tuuri: neiti nautiskeli iltapäivän auringosta sohvalla. Molly nauttii lämmöstä, se oli ainoa koiristamme joka ei tuntunut kärsivän helteestäkään, ja se hakeutuu usein aurinkoläikkiin makaamaan.

Mutta katsokaa nyt: eikö hän olekin suloinen? Onneksi oli kamera hollilla.

Minä nautin auringosta

maanantai 11. elokuuta 2014

Treenataan

Viime päivinä on ollut jo sen verran viileämpää, että olemme päivälläkin leikkineet koira-aitauksessa. Leo telmuaa pallonsa kanssa, Nata kaivaa kompostia ja Molly etsii syötävää maasta. Hauskaa on, meillä kaikilla.

Eilen harjoittelimme ahkerasti snagilityä (meidän oma versio agilitystä). Natalle aidan yli hyppääminen ei ole temppu eikä mikään, ja Mollykin oppi eilen sekä aidan että renkaan. Nata ja isäntä harjoittelivat keppejäkin, mutta se ei vielä ihan onnistunut. Ja kun tyttöset keskittyivät snagilityyn, ne eivät muistaneet syödä niin paljon multaa. Treeni on kaikenkaikkiaan tosi hyvä juttu!



Nata harjoittelee keppejä, Molly haluaa vain namia

perjantai 8. elokuuta 2014

Lähekkäin

Mauno sai eilen illalla todella harvinaisen seurallisuuskohtauksen. Se hiippaili luoksemme sohvalle, hyppäsi viereemme ja alkoi hyrrittää. Ihan totta. Kissalta, joka yleensä kulkee omia polkujaan, tämä on suuri luottamuksen osoitus, ja ilo meille.

Ehkäpä tämä johtui siitä, että telkkari oli kerrankin kiinni. Kenties Maunon mielestä ohjelmat ovat vaan niin huonoja, ettei se halua olla moisen kapistuksen lähelläkään. Järkevä kissa.



Maunon kanssa lähekkäin

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Säikähdys

Viime viikolla allekirjoittanut ja nuori isäntä riekkuivat Savossa, ja Isännän piti tulla perässä lauantaina. Näin tapahtuikin, ja dogsitter tuli meille yöksi. Tekstailin lauantai-iltana kotiin ja kyselin, onko kaikki hyvin. Oli kuulemma, mutta Töröä ei ollut näkynyt. No, en tästä huolestunut, vaan ajattelin, että katti kiukuttelee jossain.

Sunnuntaiaamuna kyselin taas kuulumisia. Töröä ei kuulemma näkynyt. Nyt aloin jo kunnolla huolestua. Missä se katti voi olla? Jumalaton helle ja kaikkea. Sanoin dogsitterille, että avaa nyt jokaikinen ovi jonka näet, kissan on oltava jossain. Ja niin kävi, että Törö tuli esiin. Se oli ollut vuorokauden jossain jumissa, ilman vettä ja ruokaa.

Tulimme sitten iltapäivällä kotiin, ja minä heti Törön kimppuun. Kissa ei kuitenkaan vaikuttanut kuivuneelta (sitä pelkäsin eniten), oli vaan ihan hemmetin kiukkuinen. Eikä ihme. Tarinan opetus: laske eläimet säännöllisesti. Onneksi selvittiin taas säikähdyksellä.



meinasi käydä hassusti