maanantai 29. syyskuuta 2014

Kannuskynsi

Eilen Leo-paralle kävi tapaturma. Olimme ensin iltapäiväkävelyllä, ja sen jälkeen koirat pääsivät leikkimään omaan aitaukseensa. Heittelin siinä Leksalle palloa, kunnes yhtäkkiä poika vinkaisi kovasti ja alkoi nuolla tassuaan. Menin katsomaan ja kauhukseni huomasin, että vasemman jalan kannuskynsi oli revennyt.

Ei muuta kuin äkkiä soittamaan päivystytykseen, jonne pääsimme onneksi aika pian. Päivystyksessä oli täysi härdelli päällä, mutta selvisimme sentään ulos 2,5 tunnissa. Kannuskynsi poistettiin, tassu on sidottu ja antibioottikuuri aloitettu. Toivottavasti jalka paranee äkkiä. Eilen illalla poika oli ihan tokkurainen, mutta tänä aamuna onneksi jo ihan pirteä.

Aina sattuu ja tapahtuu. Mollykin oksenteli eilen, mitä lie taas syönyt ulkona. Hurlumhei!

Tapaturmatonta viikkoa kaikille!



Potilas ennen lääkäriin lähtöä


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Laardi

Työn, perheen, vapaaehtoistyön ja iltaopiskelun yhdistelmä on varsinainen aikasyöppö. Joten älkää ihmetelkö, jos täällä on hiljaista. Eläimet katsoivat tänäänkin aika moittivasti, kun tulin ja menin miltei saman tien. Omatuntokin vähän kolkutti. No, nyt illalla vietetään laatuaikaa sohvalla, ja leikitään vähän tavallista enemmän.

Leon kipulääkitystä jatketaan, kun poika oli taas selvästi äreämpi kuurin loputtua. Ja Mollystä iloisia uutisia: tyttö on saanut lisää painoa! Kyllä on kannattanut treenata Snagilityä (ja palkita), ohituksia (ja palkita), kontaktia (ja palkita). Natakin on tainnut kerätä hieman vararengasta siinä sivussa. Siinä nähdään, mitä napostelu saa aikaan. Joillekin hyvää massaa, toisille laardia.



Mä olen lihonut, jee!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Eleganssi

Viikko mennä hurahti taas vauhdilla. Kävin pikku reissulla, ja petsitter Jenni kävi taas meillä hoitamassa eläimiä. Törö pysytteli tapansa mukaan piilossa. Koskahan se hyväksyisi petsitterin niin, että ihan peräti näyttäytyisi?

Eläinhoitolallakin tuli käytyä, ensin perehdyttämässä uusia vapaaehtoisia kakanluonnin saloihin, ja tänään kissoja hoitamassa. Jestas, miten poikki olin kykittyäni tuntikausia huonoissa työasennoissa ahtaissa häkeissä...

Ihanan syksyn viimeisten lämpimien päivien kunniaksi luon vielä syyskesän muotikatsauksen ennen kuin on taas aika pujahtaa pilkkihaalariin. Trendikäs ulkoiluasu koostuu vanhoista lenkkareista, reikäisistä collegehousuista ja venähtäneestä teepaidasta. Huomatkaa myös käytännöllinen esiliina, jonka taskuissa kulkevat kätevästi kamera, avaimet ja palkitsemisnamit. Oh-la-laa, mikä eleganssi!



maanantai 15. syyskuuta 2014

Omenat

Vihaan omenoita. Ihan totta. Niitä on asuinalueellamme maassa eri muodoissaan ainakin 100 kg kilometriä kohti, ja Molly yrittää imuroida ne kaikki suuhunsa. Se varmaan söisi itsensä hengiltä, jos en välillä kaivaisi sen suuta tyhjäksi. Huoh.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erityistä. Leksan lääkekuuri tuntuu tehonneen, ja olemme nauttineet ihanista syysilmoista. Välillä on pötkötelty sohvalla eri kokoonpanoissa. Ei kiirettä minkäänlaista.



Tässä me makaamme emännän päällä. Mukavaa!



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Koirat kiinni!

Kävin siis Leon kanssa perjantaina lääkärissä. Pojan lonkat ja selkä kuvattiin, mutta niistä ei löytynyt mitään varsinaista vikaa. Lääkäri tunnusteli lonkat ja polvet ja totesi, että ne ovat ns. löysät, ja että selän lihakset saattavat olla jumissa. Kipulääkettä annettiin (ja kuuri on päällä), ja poika on taas pirteämpi.

Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, että koiria pidetään vapaana aitaamattomalla pihalla. Siinä voi käydä ja käykin joskus huonosti. Eilen dogsitter oli koiruuksieni kanssa kävelyllä, kun eräästä pihasta syöksyi isokokoinen ja tunnetusti aggressiivinen narttukoira suoraan Mollyn kimppuun. Se olisi voinut tappaa Mollyn. Tilanne oli kuulemma todella pahannäköinen. Onneksi mitään näkyviä vammoja ei tullut, muuta kuin pisut ja kakat lattialle heti sen jälkeen. Muutenkin hermostunut ja hysteerinen kun on, oli harmi, että juuri Molly joutui hyökkäyksen kohteeksi. Pitäkää ne koiranne kytkettyinä, tai aidatkaa piha. Muuten en vastaa seurauksista, kun kimppuumme seuraavan kerran hyökätään.



Selvisin onneksi vähin vammoin




perjantai 5. syyskuuta 2014

Musta ja valkoinen

Tänään menen sitten Leon kanssa lääkäriin. Katsoin eilen, että aika vaikeasti poika kulkee kotimme rappuset ylös. Lonkat varmaan vaivaavat poikaa.

Eilen Molly uskaltautui Pekun viereen keittiön koriin. Tämä on aika saavutus, sillä yleensä Pekku huitoo Mollya päin näköä (ihan leikkisästi vaan), ja sen takia Molly vähän pelkää Pekkua. Mutta aika söpöjä yhdessä nämä kaksi, musta ja valkoinen, eikö vaan?




hei me söpöläiset

torstai 4. syyskuuta 2014

Käreänä

Tämä emäntä heräsi aamulla erittäin käreänä. Leolla on viime aikoina ollut ärsyttävä tapa tunkea viereen nukkumaan. Ja kuten tunnettua, sängyssä on aika paljon muutakin porukkaa. Minä en enää mahtunut sinne, vaan siirryin sohvalle joskus aamuyöstä. Sitten alkoi olkapää kolottaa. Oi, voi! Havahduin sitten aamulla isännän noitumiseen: Leo oli pissinyt eteiseen.

Leo ei ole ihan oma itsensä muutenkaan. Sehän ei ole enää aikoihin päässyt kulkemaan portaissa ylä- ja alakertaan. Nyt tyhjän haukkuminen sisällä ja pissailu antavat ymmärtää, että taitaa olla lääkärivisiitin paikka. Jaa-a, itse kukin tässä taitaisi tarvita taitavaa tohtoria. Mutta hoidetaan nyt koira ensin.



Minä löysin aamulla ulkoa pallon!


tiistai 2. syyskuuta 2014

Hellyyskohtaus

Huh, miten aika menee nopsaan. Syksyn alkamisen huomaa aina siitä, että viikot viuhuvat eteenpäin mielettömällä vauhdilla. Hyvä jos blogissa ehtii pari kertaa viikossa käväisemään...

Snabelbackassa on normaali meno. Molly hilluu edelleen lenkeillä niin, että oksat pois, ja tunkee suuhunsa kaiken mahdollisen. Sitä koiraa ei kyllä pitele mikään. Välillä naurattaa, välillä kiukuttaa.

Leo on alkanut haukkua aamuisin sisällä. Emme ole vielä keksineet, miksi.

Pekku haluaa aina aamuisin, että hänen kanssaan leikitään. Ei ole töihin lähtemistä, ennen kuin lempikuminauha on kaivettu esiin ja riehuttu vähän yhdessä.

Kaikkein ihmeellisin on kuitenkin Mauno (eli Manu), joka on saanut hellyyskohtauksia harva se päivä. Katsokaa vaikka. Hyrrr hyrrr ja purrr purrr....



Mauno tykkää isännästä