maanantai 15. syyskuuta 2014

Omenat

Vihaan omenoita. Ihan totta. Niitä on asuinalueellamme maassa eri muodoissaan ainakin 100 kg kilometriä kohti, ja Molly yrittää imuroida ne kaikki suuhunsa. Se varmaan söisi itsensä hengiltä, jos en välillä kaivaisi sen suuta tyhjäksi. Huoh.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erityistä. Leksan lääkekuuri tuntuu tehonneen, ja olemme nauttineet ihanista syysilmoista. Välillä on pötkötelty sohvalla eri kokoonpanoissa. Ei kiirettä minkäänlaista.



Tässä me makaamme emännän päällä. Mukavaa!



5 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Kiva kuulla, että Leo alkaa tervehtyä.
Upeita, rentoja päiviä edelleenkin!

Paula kirjoitti...

Hoh-hoijjaa ja huh. Minäkin alan kohta vihata omenoita, kun joka päivä poimin maasta neljä ämpärillistä puusta pudonneita. Sitten mies putsaa ja paloittelee ja minä panen uuniin 10 litran kattilassa ja teen hilloa. Onneksi myös miehen sukulaiset ottavat vastaan hilloa. Jotenkin on liimautunut sellainen asenne, ettei hyvää syötävää sovi haaskata - siitä pakko hyödyntää omenat.

Paula kirjoitti...

Vielä lisään, että kiva, kun Leo on paremmassa kunnossa ja Molly selvisi toisen koiran hyökkäyksestä vähin vammoin. Toivottavasti Molly ei saanut pahoja traumoja.

Mamma N kirjoitti...

Hyvä, että lääkekuuri tehoaa! Toivottavasti Molly ei saa vatsanpuruja jos joskus onnistuu omenaa estelyistäsi huolimatta haukkaamaan.

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Pötköttelyä jonossa, mahtava tyyli teillä!